Psalmien 63

1 Daavidin virsi, kun hän oli Juudan erämaassa. Jumala, sinä olet minun Jumalani, sinua minä etsin varhain; sinua minun sieluni janoaa, sinua halajaa minun ruumiini kuivassa ja nääntyvässä, vedettömässä maassa.

En Salme af David, da han var i Judas Ørken.

2 Niin minä katselin sinua pyhäkössä, nähdäkseni sinun voimasi ja kunniasi.

Gud, du er min Gud, dig søger jeg, efter dig tørster min Sjæl, efter dig længes mit Kød i et tørt, vansmægtende, vandløst Land

3 Sillä sinun armosi on parempi kuin elämä, minun huuleni ylistäkööt sinua.

(saaledes var det, jeg saa dig i Helligdommen) for at skue din Vælde og Ære;

4 Niin minä kiitän sinua elinaikani, nostan käteni sinun nimeesi.

thi din Naade er bedre end Liv, mine Læber skal synge din Pris.

5 Minun sieluni ravitaan niinkuin lihavuudella ja rasvalla, ja minun suuni ylistää sinua riemuitsevilla huulilla,

Da vil jeg love dig hele mit Liv, opløfte Hænderne i dit Navn,

6 kun minä vuoteessani sinua muistan ja ajattelen sinua yön vartiohetkinä.

Som med fede Retter mættes min Sjæl, med jublende Læber priser min Mund dig,

7 Sillä sinä olet minun apuni, ja sinun siipiesi suojassa minä riemuitsen.

naar jeg kommer dig i Hu paa mit Leje, i Nattevagterne tænker paa dig;

8 Minun sieluni riippuu sinussa kiinni, sinun oikea kätesi tukee minua.

thi du er blevet min Hjælp, og jeg jubler i dine Vingers Skygge.

9 Mutta he etsivät minun henkeäni omaksi turmiokseen, he menevät maan syvyyksiin.

Dig klynger min Sjæl sig til, din højre holder mig fast.

10 Heidät annetaan miekalle alttiiksi, he joutuvat aavikkosutten osaksi.

Forgæves staar de mig efter Livet, i Jordens Dyb skal de synke,

11 Mutta kuningas on iloitseva Jumalassa; hän on jokaisen kerskaus, joka hänen kauttansa vannoo. Sillä valhettelijain suu tukitaan.

gives i Sværdets Vold og vorde Sjakalers Bytte. Men Kongen glædes i Gud; enhver, der sværger ved ham, skal juble, thi Løgnernes Mund skal lukkes.