< Psalmien 63 >
1 Daavidin virsi, kun hän oli Juudan erämaassa. Jumala, sinä olet minun Jumalani, sinua minä etsin varhain; sinua minun sieluni janoaa, sinua halajaa minun ruumiini kuivassa ja nääntyvässä, vedettömässä maassa.
Psalam. Davidov. Dok David bijaše u Judejskoj pustinji. O Bože, ti si Bog moj: gorljivo tebe tražim; tebe žeđa duša moja, tebe želi tijelo moje, kao zemlja suha, žedna, bezvodna.
2 Niin minä katselin sinua pyhäkössä, nähdäkseni sinun voimasi ja kunniasi.
U Svetištu sam tebe motrio gledajuć' ti moć i slavu.
3 Sillä sinun armosi on parempi kuin elämä, minun huuleni ylistäkööt sinua.
Ljubav je tvoja bolja od života, moje će te usne slavit'.
4 Niin minä kiitän sinua elinaikani, nostan käteni sinun nimeesi.
Tako ću te slavit' za života, u tvoje ću ime ruke dizati.
5 Minun sieluni ravitaan niinkuin lihavuudella ja rasvalla, ja minun suuni ylistää sinua riemuitsevilla huulilla,
Duša će mi biti kao sala i mrsa sita, hvalit ću te kliktavim ustima.
6 kun minä vuoteessani sinua muistan ja ajattelen sinua yön vartiohetkinä.
Na postelji se tebe spominjem, u bdjenjima noćnim mislim na tebe.
7 Sillä sinä olet minun apuni, ja sinun siipiesi suojassa minä riemuitsen.
Ti postade meni pomoć, kličem u sjeni krila tvojih.
8 Minun sieluni riippuu sinussa kiinni, sinun oikea kätesi tukee minua.
Duša se moja k tebi privija, desnica me tvoja drži.
9 Mutta he etsivät minun henkeäni omaksi turmiokseen, he menevät maan syvyyksiin.
Oni što dušu u propast guraju neka siđu u dubinu zemlje,
10 Heidät annetaan miekalle alttiiksi, he joutuvat aavikkosutten osaksi.
nek' vlasti mača predani budu, nek' postanu plijen šakalima.
11 Mutta kuningas on iloitseva Jumalassa; hän on jokaisen kerskaus, joka hänen kauttansa vannoo. Sillä valhettelijain suu tukitaan.
A kralj će se radovat' u Bogu, slavit će se tko se kune njime, jer će lašcima biti začepljena usta.