Psalmien 61

1 Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; Daavidin virsi. Kuule, Jumala, minun huutoni, huomaa minun rukoukseni.

A karmesternek. Hárfajátékra. Dávidtól. Halljad Isten fohászomat, figyelj imádságomra!

2 Maan ääristä minä sinua huudan, kun sydämeni nääntyy. Saata minut kalliolle, joka on minulle liian korkea.

A föld végéről hozzád kiáltok föl, mikor szívem elborul; sziklára, mely magas nekem, vezérelj engem.

3 Sillä sinä olet minun turvapaikkani, vahva torni vihollista vastaan.

Mert menedék voltál nekem, erős torony ellenség elől.

4 Suo minun asua sinun majassasi iankaikkisesti, turvautua sinun siipiesi suojaan. (Sela)

Hadd időzöm sátradban örökké, keresek menedéket szárnyaid rejtekében. Széla.

5 Sillä sinä, Jumala, kuulet minun lupaukseni, sinä annat perinnön niille, jotka sinun nimeäsi pelkäävät.

Mert te, Isten, hallgattál fogadásaimra, megadod neved tisztelőinek örökségét.

6 Sinä lisäät kuninkaalle päiviä päiviin; hänen vuotensa jatkukoot polvesta polveen.

Napokat tégy hozzá a király napjaihoz, évei annyi mint nemzedék meg nemzedék!

7 Hallitkoon hän iankaikkisesti Jumalan kasvojen edessä; säädä armo ja totuus häntä varjelemaan.

Székeljen örökké Isten előtt, szeretet és hűség, rendeld, hogy megóvják!

8 Niin minä veisaan iankaikkisesti sinun nimesi kiitosta, täytän lupaukseni päivästä päivään.

Ekképen hadd zengem nevedet mindétig, hogy megfizessem fogadásaimat napról napra!