Psalmien 60

1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Todistuksen lilja"; Daavidin laulu, opetettavaksi, kun hän taisteli Mesopotamian aramilaisia ja Sooban aramilaisia vastaan ja Jooab palasi ja voitti Suolalaaksossa edomilaiset, kaksitoista tuhatta miestä. Jumala, sinä hylkäsit meidät, sinä hajotit meidät ja olit vihastunut. Auta meidät ennallemme.

A karmesternek, Tanúság lilioma szerint. Dal Dávidtól, tanításra. Midőn háborúskodott Arám-Nakarájimmal és Arám-Czóbával; Jóáb pedig visszatért s megverte Edómot a Sós-völgyben, tizenkétezer embert. Isten, elvetettél minket, rést ütöttél bennünk, haragudtál: bárcsak helyreállítanál minket!

2 Sinä saatoit maan järkkymään ja halkeilemaan, korjaa sen repeämät, sillä se horjuu.

Megrendítotted a földet, szétrepesztetted, gyógyítsd meg töréseit, mert megingott.

3 Sinä olet antanut kansasi nähdä kovia päiviä; olet juottanut meitä päihdyttävällä viinillä.

Láttattál népeddel keményet, itattad velünk a támolygás borát.

4 Mutta sinä olet antanut lipun niille, jotka sinua pelkäävät, että he kokoontuisivat sen turviin, jousta pakoon. (Sela)

Adtál tisztelőidnek jelzászlót, hogy jeleskedjenek, az igazságnak miatta! Széla.

5 Että sinun rakkaasi pelastetuiksi tulisivat, auta oikealla kädelläsi ja vastaa meille.

Azért hogy megszabadíttassanak kedveltjeid, segíts jobboddal és hallgass meg!

6 Jumala on puhunut pyhäkössänsä! Minä riemuitsen, minä jaan Sikemin ja mittaan Sukkotin laakson.

Isten beszélt szentségében: Hadd ujjongok, hadd osztom ki Sekhémet, és Szukkót völgyét hadd mérem fel.

7 Minun on Gilead, minun on Manasse, Efraim on minun pääni suojus, Juuda minun valtikkani.

Enyém Gilsád és enyém Menasse, Efraim pedig fejem erőssége, Jehúda törvénypálczám.

8 Mooab on minun pesuastiani, Edomiin minä viskaan kenkäni; Filistea, nosta minulle riemuhuuto.

Móáb mosdó medenczém, Edómra vetem sarumat; felém, Peléset, riadozzál!

9 Kuka vie minut varustettuun kaupunkiin? Kuka saattaa minut Edomiin?

Ki vezet engem az ostromlott városba, ki vezérel engem Edómig?

10 Etkö sinä, Jumala, hyljännyt meitä? Et lähtenyt, Jumala, meidän sotajoukkojemme kanssa!

Nemde te, oh Isten, elvetettél minket és nem vonulsz ki, Isten, hadainkkal!

11 Anna meille apu ahdistajaa vastaan, sillä turha on ihmisten apu.

Adj nekünk segítséget a szorongató ellen; hisz hiábavaló embernek segedelme.

12 Jumalan voimalla me teemme väkeviä tekoja; hän tallaa meidän vihollisemme maahan.

Istennel végzünk hatalmast és ő tiporja le szorongatóinkat.