Psalmien 58

1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Älä turmele"; Daavidin laulu. Totisesti, onko vanhurskaus mykkä, ja te puhutte? Tekö tuomitsette oikein, te ihmislapset?

Zborovođi. Po napjevu “Ne pogubi!” Davidov. Miktam. Zar doista krojite pravdu, vi moćni, zar sudite pravo, sinovi ljudski?

2 Ei, vaan te hankitsette sydämessänne vääryyttä, teidän kätenne käyttävät maassa väkivallan vaakaa.

Ne, već bezakonje smišljeno činite, po zemlji vam ruke dijele nepravde.

3 Luopuneita ovat jumalattomat äidin kohdusta asti, eksyneitä valhettelijat hamasta äidin helmasta.

Na krivu su putu bezbošci od krila majčina, na krivu su putu lašci od utrobe.

4 Heidän myrkkynsä on niinkuin käärmeen myrkky, he ovat kuin kuuro kyy, joka korvansa tukitsee,

U njima je otrov kao u zmije, kao u ljutice što uši začepljuje

5 ettei se kuulisi lumoojan ääntä, taitavan taikojan loitsuja.

da glas čarobnjakov ne čuje ni glas bajača vješta bajanju.

6 Jumala, särje hampaat heidän suustansa, Herra, murra nuorten jalopeurain raateluhampaat.

O Bože, polomi im zube u ustima; razbij, o Jahve, čeljusti lavićima!

7 Haihtukoot he tyhjiin niinkuin vesi, joka valuu kuiviin. Kun he ampuvat nuolensa, olkoot ne kuin kärjettömät.

K'o vode što hitro otječu neka se razliju, k'o zgažena trava neka se osuše.

8 Olkoot he niinkuin etana, joka sulaa mataessaan, niinkuin vaimon keskoiset, jotka eivät aurinkoa näe.

Nek' budu k'o puž koji se pužuć' rastoči, k'o pometnut plot nek' sunca ne vide.

9 Ennenkuin teidän patanne tuntevat tulen altansa orjantappuroista, hän myrskyllään puhaltaa pois kaiken, niin raa'an kuin kypsänkin.

Prije nego vam kotlovi trnje osjete, dok je zeleno, neka ga vihor odnese.

10 Vanhurskas iloitsee, kun hän näkee koston, hän pesee jalkansa jumalattoman veressä.

Radostan će biti pravednik kad ugleda odmazdu, noge će prati u krvi zlotvora.

11 Silloin ihmiset sanovat: "Totisesti, vanhurskaalla on hedelmä; totisesti, on Jumala, joka tuomitsee maan päällä".

I reći će ljudi: “Pravednik plod svoj ima! Još ima Boga da sudi na zemlji!”