Psalmien 57
1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Älä turmele"; Daavidin laulu, kun hän pakeni Saulia luolaan. Jumala, ole minulle armollinen, ole minulle armollinen; sillä sinuun minun sieluni turvaa. Minä turvaan sinun siipiesi suojaan, kunnes onnettomuudet ovat ohitse.
Ett gyldene klenodium Davids, till att föresjunga, att han icke borto blef, då han för Saul flydde in i kulona. Gud, var mig nådelig, var mig nådelig; ty uppå dig tröstar min själ, och under dina vingars skugga hafver jag tillflykt, tilldess att det onda går öfver.
2 Minä huudan Jumalaa, Korkeinta, avukseni, Jumalaa, joka vie minun asiani päätökseen.
Jag ropar till Gud, den Aldrahögsta; till Gud, den på min jämmer en ända gör.
3 Hän lähettää taivaasta minulle pelastuksen, kun minua herjaavat minun polkijani. (Sela) Jumala lähettää armonsa ja totuutensa.
Han sänder af himmelen, och hjelper mig ifrå mina förtryckares försmädelse. (Sela) Gud sänder sina godhet och trohet.
4 Minun sieluni on jalopeurain keskellä, minun täytyy maata tultasuitsevaisten seassa, ihmisten, joiden hampaat ovat keihäitä ja nuolia ja joiden kieli on terävä miekka.
Jag ligger med mine själ ibland lejon. Menniskors barn äro lågar; deras tänder äro spjut och pilar, och deras tungor skarp svärd.
5 Korota itsesi yli taivasten, Jumala, ja kunniasi yli kaiken maan.
Upphöj dig, Gud, öfver himmelen, och dina äro öfver alla verldena.
6 Verkon he virittivät minun askelteni tielle, painoivat minun sieluni maahan, kaivoivat eteeni kuopan, mutta itse he siihen suistuivat. (Sela)
De ställa för min gång nät, och nedertrycka mina själ; de grafva för mig ena grop, och falla sjelfve deruti. (Sela)
7 Jumala, minun sydämeni on valmis, minun sydämeni on valmis: minä tahdon veisata ja soittaa.
Mitt hjerta är redo, Gud, mitt hjerta är redo, att jag skall sjunga och lofva.
8 Heräjä, minun sieluni; heräjä, harppu ja kannel. Minä tahdon herättää aamuruskon.
Vaka upp, min ära, vaka upp, psaltare och harpor; bittida vill jag uppvaka.
9 Herra, sinua minä kiitän kansojen joukossa, veisaan sinun kiitostasi kansakuntien keskellä.
Herre, jag vill tacka dig ibland folken; jag vill lofsjunga dig ibland Hedningarna.
10 Sillä suuri on sinun armosi ja ulottuu hamaan taivaisiin, ja sinun totuutesi pilviin asti.
Ty din godhet är så vidt som himmelen är, och din sannfärdighet så vidt som skyarna gå.
11 Korota itsesi yli taivasten, Jumala, ja kunniasi yli kaiken maan.
Upphöj dig, Gud, öfver himmelen, och din ära öfver alla verldena.
