Psalmien 56
1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Mykkä kyyhkynen kaukaisessa maassa". Daavidin laulu, kun filistealaiset ottivat hänet kiinni Gatissa. Jumala, ole minulle armollinen, sillä ihmiset minua polkevat, joka päivä he sotivat minua vastaan, ahdistavat minua.
Drottinn, miskunna þú mér, því að liðlangan daginn sækja óvinir mínir að.
2 Joka päivä minun vihamieheni minua polkevat; sillä paljon on niitä, jotka ylpeästi sotivat minua vastaan.
Fjandmennirnir ryðjast fram, fjölmennt lið, þeir ætla að drepa mig.
3 Mutta sinä päivänä, jota minä pelkään, minä turvaan sinuun.
Þegar ég er hræddur, set ég traust mitt á þig.
4 Jumalaan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa, Jumalaan minä turvaan enkä pelkää. Mitä liha minulle tekisi?
Ég treysti loforðum Guðs og veit því að þessir óvinir munu ekki ná mér, þeir eru aðeins dauðlegir menn!
5 Joka päivä he vääntelevät minun sanojani, kaikki heidän ajatuksensa tarkoittavat minulle pahaa.
Þeir vinna gegn mér með öllum ráðum og hugsa um það eitt að fella mig.
6 He ahdistavat, he väijyvät minua, he vakoilevat minun askeleitani, sillä he tavoittavat minun henkeäni.
Þeir áreita mig, sitja um mig. Þeir liggja í leyni eins og stigamenn, hlusta eftir fótataki mínu og leggja ör á streng.
7 Hekö pahuudessaan pelastuisivat? Syökse, Jumala, vihassasi kansat maahan.
Þeir halda sig sleppa við refsingu, og komast undan, en Drottinn, láttu þá fá makleg málagjöld, annað er ekki réttlátt.
8 Sinä olet lukenut minun pakolaispäiväni; pane leiliisi minun kyyneleeni, ovathan ne sinun kirjassasi.
Þú þekkir alla hrakninga mína og tár, já, þekkir þau með tölu!
9 Kerran väistyvät minun viholliseni, sinä päivänä, jona minä huudan; minä tiedän, että Jumala on minun puolellani.
Þegar ég hrópa til þín um hjálp, breytist bardaginn. Óvinir mínir flýja! Þá veit ég að Guð er með mér! Hann liðsinnir mér!
10 Jumalaan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa, Herraan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa.
Með hjálp Guðs mun ég lofa orð hans, já vissulega mun ég lofa orð hans.
11 Jumalaan minä turvaan enkä pelkää. Mitä ihminen minulle tekisi?
Ég treysti Guði. Loforð hans eru dásamleg! Ég óttast ekki svikráð mannanna – hvað geta þeir gert mér?!
12 Minulla on lupaus täytettävänä sinulle, Jumala; minä maksan sinulle kiitosuhrit.
Drottinn, ég vil standa við orð mín og þakka þér hjálpina!
13 Sillä sinä pelastit minun sieluni kuolemasta, minun jalkani kompastumasta, että minä vaeltaisin Jumalan edessä, eläväin valkeudessa.
Þú hefur frelsað mig frá dauða og forðað frá hrösun og þess vegna fæ ég að njóta ljóss og lífs með þér.
