Psalmien 56

1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Mykkä kyyhkynen kaukaisessa maassa". Daavidin laulu, kun filistealaiset ottivat hänet kiinni Gatissa. Jumala, ole minulle armollinen, sillä ihmiset minua polkevat, joka päivä he sotivat minua vastaan, ahdistavat minua.

Au chef des chantres. Sur “Colombe des térébinthes lointains”. Hymne de David. Lorsque les Philistins le saisirent à Gath. Aie pitié de moi, ô Dieu! Car des hommes me harcèlent; Tout le jour ils me font la guerre, ils me tourmentent.

2 Joka päivä minun vihamieheni minua polkevat; sillä paljon on niitä, jotka ylpeästi sotivat minua vastaan.

Tout le jour mes adversaires me harcèlent; Ils sont nombreux, ils me font la guerre comme des hautains.

3 Mutta sinä päivänä, jota minä pelkään, minä turvaan sinuun.

Quand je suis dans la crainte, En toi je me confie.

4 Jumalaan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa, Jumalaan minä turvaan enkä pelkää. Mitä liha minulle tekisi?

Je me glorifierai en Dieu, en sa parole; Je me confie en Dieu, je ne crains rien: Que peuvent me faire des hommes?

5 Joka päivä he vääntelevät minun sanojani, kaikki heidän ajatuksensa tarkoittavat minulle pahaa.

Sans cesse ils portent atteinte à mes droits, Ils n’ont à mon égard que de mauvaises pensées.

6 He ahdistavat, he väijyvät minua, he vakoilevat minun askeleitani, sillä he tavoittavat minun henkeäni.

Ils complotent, ils épient, ils observent mes traces, Parce qu’ils en veulent à ma vie.

7 Hekö pahuudessaan pelastuisivat? Syökse, Jumala, vihassasi kansat maahan.

C’est par l’iniquité qu’ils espèrent échapper: Dans ta colère, ô Dieu, précipite les peuples!

8 Sinä olet lukenut minun pakolaispäiväni; pane leiliisi minun kyyneleeni, ovathan ne sinun kirjassasi.

Tu comptes les pas de ma vie errante; Recueille mes larmes dans ton outre: Ne sont-elles pas inscrites dans ton livre?

9 Kerran väistyvät minun viholliseni, sinä päivänä, jona minä huudan; minä tiedän, että Jumala on minun puolellani.

Mes ennemis reculent, au jour où je crie; Je sais que Dieu est pour moi.

10 Jumalaan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa, Herraan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa.

Je me glorifierai en Dieu, en sa parole; Je me glorifierai en l’Éternel, en sa parole;

11 Jumalaan minä turvaan enkä pelkää. Mitä ihminen minulle tekisi?

Je me confie en Dieu, je ne crains rien: Que peuvent me faire des hommes?

12 Minulla on lupaus täytettävänä sinulle, Jumala; minä maksan sinulle kiitosuhrit.

O Dieu! Je dois accomplir les vœux que je t’ai faits; Je t’offrirai des actions de grâces.

13 Sillä sinä pelastit minun sieluni kuolemasta, minun jalkani kompastumasta, että minä vaeltaisin Jumalan edessä, eläväin valkeudessa.

Car tu as délivré mon âme de la mort, Tu as garanti mes pieds de la chute, Afin que je marche devant Dieu, à la lumière des vivants.