Psalmien 56

1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Mykkä kyyhkynen kaukaisessa maassa". Daavidin laulu, kun filistealaiset ottivat hänet kiinni Gatissa. Jumala, ole minulle armollinen, sillä ihmiset minua polkevat, joka päivä he sotivat minua vastaan, ahdistavat minua.

TO THE OVERSEER. [SET] ON “A SILENT DOVE FAR OFF.” A MIKTAM OF DAVID, IN THE PHILISTINES’ TAKING HOLD OF HIM IN GATH. Favor me, O God, for man swallowed me up, All the day fighting he oppresses me,

2 Joka päivä minun vihamieheni minua polkevat; sillä paljon on niitä, jotka ylpeästi sotivat minua vastaan.

My enemies have swallowed up all the day, For many [are] fighting against me, O Most High,

3 Mutta sinä päivänä, jota minä pelkään, minä turvaan sinuun.

[In] the day I am afraid I am confident toward You.

4 Jumalaan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa, Jumalaan minä turvaan enkä pelkää. Mitä liha minulle tekisi?

In God I praise His word, in God I have trusted, I do not fear what flesh does to me.

5 Joka päivä he vääntelevät minun sanojani, kaikki heidän ajatuksensa tarkoittavat minulle pahaa.

All the day they wrest my words, All their thoughts [are] for evil concerning me,

6 He ahdistavat, he väijyvät minua, he vakoilevat minun askeleitani, sillä he tavoittavat minun henkeäni.

They assemble, they hide, they watch my heels, When they have expected my soul.

7 Hekö pahuudessaan pelastuisivat? Syökse, Jumala, vihassasi kansat maahan.

They escape by iniquity, In anger put down the peoples, O God.

8 Sinä olet lukenut minun pakolaispäiväni; pane leiliisi minun kyyneleeni, ovathan ne sinun kirjassasi.

You have counted my wandering, You place my tear in Your bottle, Are they not in Your scroll?

9 Kerran väistyvät minun viholliseni, sinä päivänä, jona minä huudan; minä tiedän, että Jumala on minun puolellani.

Then turn back my enemies in the day I call. This I have known, that God [is] for me.

10 Jumalaan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa, Herraan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa.

In God I praise the word, In YHWH I praise the word.

11 Jumalaan minä turvaan enkä pelkää. Mitä ihminen minulle tekisi?

In God I trusted, I do not fear what man does to me,

12 Minulla on lupaus täytettävänä sinulle, Jumala; minä maksan sinulle kiitosuhrit.

On me, O God, [are] Your vows, I repay thank-offerings to You.

13 Sillä sinä pelastit minun sieluni kuolemasta, minun jalkani kompastumasta, että minä vaeltaisin Jumalan edessä, eläväin valkeudessa.

For You have delivered my soul from death, Do You not [keep] my feet from falling? To habitually walk before God in the light of the living!