Psalmien 55
1 Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; Daavidin mietevirsi. Jumala, ota korviisi minun rukoukseni, älä kätkeydy, kun minä armoa anon.
Escucha, o! Dios, mi oración; y no te escondas de mi suplicación.
2 Kuuntele minua ja vastaa minulle. Minä kuljen rauhatonna murheessani ja huokaan,
Estáme atento, y respóndeme; que doy voces hablando, y estoy desasosegado,
3 koska vihamies huutaa ja jumalaton ahdistaa; sillä he vyöryttävät minun päälleni turmiota ja vihassa minua vainoavat.
Por la voz del enemigo, por el aprieto del impío; porque echaron sobre mí iniquidad, y con furor me han amenazado.
4 Sydämeni minun rinnassani vapisee, kuoleman kauhut lankeavat minun päälleni.
Mi corazón está doloroso dentro de mí: y terrores de muerte han caído sobre mí.
5 Pelko ja vavistus valtaa minut, pöyristys peittää minut.
Temor y temblor vino sobre mí; y terror me ha cubierto.
6 Ja minä sanon: Olisipa minulla siivet kuin kyyhkysellä, niin minä lentäisin pois ja pääsisin lepoon!
Y dije: ¿Quién me diese alas como de paloma? volaría, y descansaría.
7 Katso, minä pakenisin kauas ja yöpyisin erämaassa. (Sela)
Ciertamente huiría lejos: moraría en el desierto. (Selah)
8 Minä rientäisin pakopaikkaani rajuilman ja myrskyn alta.
Apresuraríame a escapar del viento tempestuoso, de la tempestad.
9 Sekoita, Herra, tee eripuraiseksi heidän kielensä, sillä minä näen väkivaltaa ja riitaa kaupungissa.
Deshace, o! Señor, divide la lengua de ellos: porque he visto violencia y rencilla en la ciudad.
10 Yötä päivää he sitä kiertävät, sen muureja pitkin, vääryys ja vaiva on sen keskellä.
Día y noche la cercaron sobre sus muros: e iniquidad y trabajo hay en medio de ella.
11 Sen keskellä on turmio, sorto ja petos ei väisty sen torilta.
Agravios hay en medio de ella; y nunca se aparta de sus plazas fraude y engaño.
12 Sillä ei minua herjaa vihollinen-sen minä kestäisin-eikä minua vastaan ylvästele minun vihamieheni-hänen edestään minä voisin lymytä;
Porque no me afrentó enemigo, que entonces suportára lo: ni el que me aborrecía se engrandeció contra mí, que entonces escondiérame de él.
13 vaan sinä, minun vertaiseni, sinä, minun ystäväni ja uskottuni,
Mas tú, hombre según mi estimación, mi señor, y mi familiar.
14 jonka kanssa me elimme suloisessa sovussa, yhdessä vaelsimme Jumalan huoneeseen juhlakansan kohinassa!
Porque juntos comunicábamos suavemente los secretos: en la casa de Dios andábamos en compañía.
15 Karatkoon kuolema heidän kimppuunsa, menkööt he elävältä alas tuonelaan, sillä heidän asunnoissansa ja sydämissänsä vallitsee sula pahuus. (Sheol h7585)
Condenados sean a muerte, desciendan al infierno vivos: porque hay maldades en su compañía, entre ellos. (Sheol h7585)
16 Mutta minä huudan Jumalaa, ja Herra pelastaa minut.
Yo a Dios clamaré; y Jehová me salvará.
17 Illoin, aamuin ja keskipäivällä minä valitan ja huokaan, ja hän kuulee minun ääneni.
Tarde, y mañana, y a mediodía hablo y estoy gimiendo: y él oirá mi voz.
18 Hän päästää minun sieluni heistä rauhaan, etteivät he minua saavuta; sillä paljon on niitä, jotka ovat minua vastaan.
Redimió en paz mi alma de la guerra contra mí; porque muchos fueron contra mí.
19 Jumala kuulee sen ja vastaa heille, hän, joka hallitsee hamasta muinaisuudesta. (Sela) Sillä he eivät muuta mieltänsä eivätkä pelkää Jumalaa.
Dios oirá, y los quebrantará, y el que permanece desde la antigüedad. (Selah) Por cuanto no se mudan, ni temen a Dios.
20 Tuo mies käy käsiksi niihin, jotka hänen kanssaan rauhassa elävät, hän rikkoo liittonsa.
Extendió sus manos contra sus pacíficos: violó su pacto.
21 Hänen suunsa on voita sulavampi, mutta hänellä on sota mielessä; hänen sanansa ovat öljyä lauhkeammat, mutta ovat kuin paljastetut miekat.
Ablandan más que manteca las palabras de su boca, mas guerra en su corazón: enternecen sus palabras más que el aceite, mas ellas son espadas.
22 Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua.
Echa sobre Jehová tu carga, y él te sustentará: no dará para siempre resbalo al justo.
23 Mutta heidät sinä, Jumala, syökset tuonelan syvyyteen; murhamiehet ja petturit eivät pääse puoleen ikäänsä. Mutta minä turvaan sinuun.
Y tú, o! Dios, les harás descender al pozo de la sepultura; los varones de sangre, y engañadores no llegarán a la mitad de sus días: mas yo confiaré en ti.
