Psalmien 55
1 Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; Daavidin mietevirsi. Jumala, ota korviisi minun rukoukseni, älä kätkeydy, kun minä armoa anon.
Inclina ó Deus os teus ouvidos á minha oração, e não te escondas da minha supplica.
2 Kuuntele minua ja vastaa minulle. Minä kuljen rauhatonna murheessani ja huokaan,
Attende-me, e ouve-me: lamento na minha queixa, e faço ruido,
3 koska vihamies huutaa ja jumalaton ahdistaa; sillä he vyöryttävät minun päälleni turmiota ja vihassa minua vainoavat.
Pelo clamor do inimigo e por causa da oppressão do impio: pois lançou sobre mim a iniquidade, e com furor me aborrecem.
4 Sydämeni minun rinnassani vapisee, kuoleman kauhut lankeavat minun päälleni.
O meu coração está dolorido dentro de mim, e terrores da morte cairam sobre mim.
5 Pelko ja vavistus valtaa minut, pöyristys peittää minut.
Temor e tremor vieram sobre mim; e o horror me cobriu.
6 Ja minä sanon: Olisipa minulla siivet kuin kyyhkysellä, niin minä lentäisin pois ja pääsisin lepoon!
Pelo que disse: Oh! quem me déra azas como de pomba! porque então voaria, e estaria em descanço.
7 Katso, minä pakenisin kauas ja yöpyisin erämaassa. (Sela)
Eis que fugiria para longe, e pernoitaria no deserto (Selah)
8 Minä rientäisin pakopaikkaani rajuilman ja myrskyn alta.
Apressar-me-hia a escapar da furia do vento e da tempestade.
9 Sekoita, Herra, tee eripuraiseksi heidän kielensä, sillä minä näen väkivaltaa ja riitaa kaupungissa.
Despedaça, Senhor, e divide as suas linguas, pois tenho visto violencia e contenda na cidade.
10 Yötä päivää he sitä kiertävät, sen muureja pitkin, vääryys ja vaiva on sen keskellä.
De dia e de noite a cercam sobre os seus muros; iniquidade e malicia estão no meio d'ella.
11 Sen keskellä on turmio, sorto ja petos ei väisty sen torilta.
Maldade ha dentro d'ella: astucia e engano não se apartam das suas ruas.
12 Sillä ei minua herjaa vihollinen-sen minä kestäisin-eikä minua vastaan ylvästele minun vihamieheni-hänen edestään minä voisin lymytä;
Pois não era um inimigo que me affrontava: então eu o houvera supportado: nem era o que me aborrecia que se engrandecia contra mim, porque d'elle me teria escondido.
13 vaan sinä, minun vertaiseni, sinä, minun ystäväni ja uskottuni,
Mas eras tu, homem meu egual, meu guia e meu intimo amigo.
14 jonka kanssa me elimme suloisessa sovussa, yhdessä vaelsimme Jumalan huoneeseen juhlakansan kohinassa!
Consultavamos juntos suavemente, e andavamos em companhia na casa de Deus.
15 Karatkoon kuolema heidän kimppuunsa, menkööt he elävältä alas tuonelaan, sillä heidän asunnoissansa ja sydämissänsä vallitsee sula pahuus. (Sheol h7585)
A morte os assalte, e vivos desçam ao inferno; porque ha maldade nas suas habitações e no meio d'elles. (Sheol h7585)
16 Mutta minä huudan Jumalaa, ja Herra pelastaa minut.
Porém eu invocarei a Deus, e o Senhor me salvará.
17 Illoin, aamuin ja keskipäivällä minä valitan ja huokaan, ja hän kuulee minun ääneni.
De tarde e de manhã e ao meio dia orarei; e clamarei, e elle ouvirá a minha voz.
18 Hän päästää minun sieluni heistä rauhaan, etteivät he minua saavuta; sillä paljon on niitä, jotka ovat minua vastaan.
Livrou em paz a minha alma da peleja que havia contra mim; pois havia muitos comigo.
19 Jumala kuulee sen ja vastaa heille, hän, joka hallitsee hamasta muinaisuudesta. (Sela) Sillä he eivät muuta mieltänsä eivätkä pelkää Jumalaa.
Deus ouvirá, e os affligirá, Aquelle que preside desde a antiguidade (Selah) porque não ha n'elles nenhuma mudança, e portanto não temem a Deus
20 Tuo mies käy käsiksi niihin, jotka hänen kanssaan rauhassa elävät, hän rikkoo liittonsa.
Elle poz as suas mãos n'aquelles que teem paz com elle: quebrou a sua alliança.
21 Hänen suunsa on voita sulavampi, mutta hänellä on sota mielessä; hänen sanansa ovat öljyä lauhkeammat, mutta ovat kuin paljastetut miekat.
As palavras da sua bocca eram mais macias do que a manteiga, mas havia guerra no seu coração: as suas palavras eram mais brandas do que o azeite: comtudo, eram espadas nuas.
22 Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua.
Lança a tua carga sobre o Senhor, e elle te susterá: não permittirá nunca que o justo seja abalado.
23 Mutta heidät sinä, Jumala, syökset tuonelan syvyyteen; murhamiehet ja petturit eivät pääse puoleen ikäänsä. Mutta minä turvaan sinuun.
Mas tu, ó Deus, os farás descer ao poço da perdição; homens de sangue e de fraude não viverão metade dos seus dias; mas eu em ti confiarei.
