Psalmien 55
1 Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; Daavidin mietevirsi. Jumala, ota korviisi minun rukoukseni, älä kätkeydy, kun minä armoa anon.
To the Overseer with stringed instruments. — An instruction, by David. Give ear, O God, [to] my prayer, And hide not from my supplication.
2 Kuuntele minua ja vastaa minulle. Minä kuljen rauhatonna murheessani ja huokaan,
Attend to me, and answer me, I mourn in my (meditation) and make a noise,
3 koska vihamies huutaa ja jumalaton ahdistaa; sillä he vyöryttävät minun päälleni turmiota ja vihassa minua vainoavat.
Because of the voice of an enemy, Because of the oppression of the wicked, For they cause sorrow to move against me, And in anger they hate me.
4 Sydämeni minun rinnassani vapisee, kuoleman kauhut lankeavat minun päälleni.
My heart is pained within me, And terrors of death have fallen on me.
5 Pelko ja vavistus valtaa minut, pöyristys peittää minut.
Fear and trembling come in to me, And horror doth cover me.
6 Ja minä sanon: Olisipa minulla siivet kuin kyyhkysellä, niin minä lentäisin pois ja pääsisin lepoon!
And I say, 'Who doth give to me a pinion as a dove? I fly away and rest,
7 Katso, minä pakenisin kauas ja yöpyisin erämaassa. (Sela)
Lo, I move far off, I lodge in a wilderness. (Selah)
8 Minä rientäisin pakopaikkaani rajuilman ja myrskyn alta.
I hasten escape for myself, From a rushing wind, from a whirlwind.
9 Sekoita, Herra, tee eripuraiseksi heidän kielensä, sillä minä näen väkivaltaa ja riitaa kaupungissa.
Swallow up, O Lord, divide their tongue, For I saw violence and strife in a city.
10 Yötä päivää he sitä kiertävät, sen muureja pitkin, vääryys ja vaiva on sen keskellä.
By day and by night they go round it, on its walls. Both iniquity and perverseness [are] in its midst,
11 Sen keskellä on turmio, sorto ja petos ei väisty sen torilta.
Mischiefs [are] in its midst. Fraud and deceit depart not from its street.
12 Sillä ei minua herjaa vihollinen-sen minä kestäisin-eikä minua vastaan ylvästele minun vihamieheni-hänen edestään minä voisin lymytä;
For an enemy reproacheth me not, or I bear [it], He who is hating me Hath not magnified himself against me, Or I hide from him.
13 vaan sinä, minun vertaiseni, sinä, minun ystäväni ja uskottuni,
But thou, a man — as mine equal, My familiar friend, and mine acquaintance.
14 jonka kanssa me elimme suloisessa sovussa, yhdessä vaelsimme Jumalan huoneeseen juhlakansan kohinassa!
When together we sweeten counsel, Into the house of God we walk in company.
15 Karatkoon kuolema heidän kimppuunsa, menkööt he elävältä alas tuonelaan, sillä heidän asunnoissansa ja sydämissänsä vallitsee sula pahuus. (Sheol h7585)
Desolations [are] upon them, They go down [to] Sheol — alive, For wickedness [is] in their dwelling, in their midst. (Sheol h7585)
16 Mutta minä huudan Jumalaa, ja Herra pelastaa minut.
I — to God I call, and Jehovah saveth me.
17 Illoin, aamuin ja keskipäivällä minä valitan ja huokaan, ja hän kuulee minun ääneni.
Evening, and morning, and noon, I meditate, and make a noise, and He heareth my voice,
18 Hän päästää minun sieluni heistä rauhaan, etteivät he minua saavuta; sillä paljon on niitä, jotka ovat minua vastaan.
He hath ransomed in peace my soul From him who is near to me, For with the multitude they were with me.
19 Jumala kuulee sen ja vastaa heille, hän, joka hallitsee hamasta muinaisuudesta. (Sela) Sillä he eivät muuta mieltänsä eivätkä pelkää Jumalaa.
God doth hear and afflict them, And He sitteth of old. (Selah) Because they have no changes, and fear not God,
20 Tuo mies käy käsiksi niihin, jotka hänen kanssaan rauhassa elävät, hän rikkoo liittonsa.
He hath sent forth his hands against his well-wishers, He hath polluted his covenant.
21 Hänen suunsa on voita sulavampi, mutta hänellä on sota mielessä; hänen sanansa ovat öljyä lauhkeammat, mutta ovat kuin paljastetut miekat.
Sweeter than honey hath been his mouth, And his heart [is] war! Softer have been his words than oil, And they [are] drawn [swords].
22 Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua.
Cast on Jehovah that which He hath given thee, And He doth sustain thee, He doth not suffer for ever the moving of the righteous.
23 Mutta heidät sinä, Jumala, syökset tuonelan syvyyteen; murhamiehet ja petturit eivät pääse puoleen ikäänsä. Mutta minä turvaan sinuun.
And Thou, O God, dost bring them down To a pit of destruction, Men of blood and deceit reach not to half their days, And I — I do trust in Thee!
