Psalmien 55
1 Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; Daavidin mietevirsi. Jumala, ota korviisi minun rukoukseni, älä kätkeydy, kun minä armoa anon.
Zborovođi. Uza žičana glazbala. Poučna pjesma. Davidova. Počuj mi, Bože, molitvu, ne krij se molbi mojoj:
2 Kuuntele minua ja vastaa minulle. Minä kuljen rauhatonna murheessani ja huokaan,
obazri se na me i usliši me! Mučim se u svojoj tjeskobi,
3 koska vihamies huutaa ja jumalaton ahdistaa; sillä he vyöryttävät minun päälleni turmiota ja vihassa minua vainoavat.
zbuni me vika dušmanska i tlačenje grešničko. Navališe na me nesrećom, bijesno me progone.
4 Sydämeni minun rinnassani vapisee, kuoleman kauhut lankeavat minun päälleni.
Srce mi je ustreptalo i strah me samrtni spopade.
5 Pelko ja vavistus valtaa minut, pöyristys peittää minut.
Užas me i trepet hvata, groza me obuze.
6 Ja minä sanon: Olisipa minulla siivet kuin kyyhkysellä, niin minä lentäisin pois ja pääsisin lepoon!
Zavapih: “O, da su mi krila golubinja, odletio bih da otpočinem!
7 Katso, minä pakenisin kauas ja yöpyisin erämaassa. (Sela)
Daleko, daleko bih letio, u pustinji se nastanio;
8 Minä rientäisin pakopaikkaani rajuilman ja myrskyn alta.
brzo bih si potražio sklonište od bijesne oluje i vihora.”
9 Sekoita, Herra, tee eripuraiseksi heidän kielensä, sillä minä näen väkivaltaa ja riitaa kaupungissa.
Smeti ih, Gospode, podvoji im jezike, jer nasilje i svađu vidim u gradu;
10 Yötä päivää he sitä kiertävät, sen muureja pitkin, vääryys ja vaiva on sen keskellä.
danju i noću zidinama kruže; bezakonja su i nevolje u njemu.
11 Sen keskellä on turmio, sorto ja petos ei väisty sen torilta.
Usred njega zasjede, s ulica mu nepravda i podlost ne odlaze.
12 Sillä ei minua herjaa vihollinen-sen minä kestäisin-eikä minua vastaan ylvästele minun vihamieheni-hänen edestään minä voisin lymytä;
Da me pogrdio dušmanin, bio bih podnio; da se digao na me koji me mrzi, pred njim bih se sakrio.
13 vaan sinä, minun vertaiseni, sinä, minun ystäväni ja uskottuni,
Ali ti, ti si to bio, meni jednak, prijatelj moj, moj pouzdanik
14 jonka kanssa me elimme suloisessa sovussa, yhdessä vaelsimme Jumalan huoneeseen juhlakansan kohinassa!
s kojim sam slatko drugovao i složno hodismo u Domu Božjemu.
15 Karatkoon kuolema heidän kimppuunsa, menkööt he elävältä alas tuonelaan, sillä heidän asunnoissansa ja sydämissänsä vallitsee sula pahuus. (Sheol h7585)
Smrt neka ih zaskoči, živi nek' siđu u Podzemlje jer im je pakost u stanu i srcu. (Sheol h7585)
16 Mutta minä huudan Jumalaa, ja Herra pelastaa minut.
A ja ću Boga prizvati, i Jahve će me spasiti.
17 Illoin, aamuin ja keskipäivällä minä valitan ja huokaan, ja hän kuulee minun ääneni.
Večerom, jutrom i o podne tužan ću jecati, i on će čuti vapaj moj.
18 Hän päästää minun sieluni heistä rauhaan, etteivät he minua saavuta; sillä paljon on niitä, jotka ovat minua vastaan.
Dat će mi mira od onih koji me progone: jer mnogi su protiv mene.
19 Jumala kuulee sen ja vastaa heille, hän, joka hallitsee hamasta muinaisuudesta. (Sela) Sillä he eivät muuta mieltänsä eivätkä pelkää Jumalaa.
Bog će čuti i njih poniziti, Onaj koji kraljuje odvijeka, jer se ne popravljaju, Boga se ne boje.
20 Tuo mies käy käsiksi niihin, jotka hänen kanssaan rauhassa elävät, hän rikkoo liittonsa.
Podižu ruke na prijatelje, savez svoj oskvrnjuju.
21 Hänen suunsa on voita sulavampi, mutta hänellä on sota mielessä; hänen sanansa ovat öljyä lauhkeammat, mutta ovat kuin paljastetut miekat.
Usta su im glađa od maslaca, a srce ratoborno; riječi blaže od ulja, a oni - isukani mačevi.
22 Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua.
Povjeri Jahvi svu svoju brigu, i on će te pokrijepiti: neće dati da ikada posrne pravednik.
23 Mutta heidät sinä, Jumala, syökset tuonelan syvyyteen; murhamiehet ja petturit eivät pääse puoleen ikäänsä. Mutta minä turvaan sinuun.
A njih ti, o Bože, strmoglavi u jamu grobnu! Krvoloci i varalice ni polovicu dana neće doživjeti! A ja se u tebe uzdam!
