Psalmien 52

1 Veisuunjohtajalle; Daavidin mietevirsi, kun edomilainen Dooeg tuli ja ilmoitti Saulille, sanoen hänelle: "Daavid on mennyt Ahimelekin taloon". Miksi kerskaat pahuudestasi, sinä väkivaltainen? Jumalan armo pysyy alati.

Zakaj se bahaš z vragolijo, oh mogočen človek? Božja dobrota vztraja nenehno.

2 Sinun kielesi punoo turmiota, se on kuin terävä partaveitsi, sinä petoksen tekijä.

Tvoj jezik snuje vragolije, kakor ostra britev, ki dela varljivo.

3 Sinä rakastat pahaa etkä hyvää, sinä puhut valhetta etkä totta. (Sela)

Bolj ljubiš zlo kakor dobro in laganje bolj kakor govoriti pravičnost. (Sela)

4 Sinä rakastat kaikkia surman sanoja, sinä kavala kieli.

Ljubiš vse lakomne besede, oh ti varljiv jezik.

5 Sentähden myös Jumala kukistaa sinut ainiaaksi, hän tarttuu sinuun ja raastaa sinut majastasi, repäisee sinut juurinesi elävien maasta. (Sela)

Bog te bo prav tako uničil za vedno, odvedel te bo stran in izpulil iz tvojega prebivališča in izkoreninil iz dežele živih. (Sela)

6 Ja vanhurskaat näkevät sen ja pelkäävät, ja he nauravat häntä:

Tudi pravični bodo videli in se bali ter se mu posmehovali:

7 "Katso, siinä on mies, joka ei pitänyt Jumalaa turvanansa, vaan luotti suureen rikkauteensa ja röyhkeili häijyydessänsä".

»Glej! To je človek, ki ni storil Boga [za] svojo moč, temveč je zaupal v obilje svojega bogastva in se okrepil v svoji zlobnosti.«

8 Mutta minä olen kuin viheriöitsevä öljypuu Jumalan huoneessa, minä turvaan Jumalan armoon aina ja iankaikkisesti.

Toda jaz sem podoben zeleni oljki v Božji hiši. V Božje usmiljenje zaupam na veke vekov.

9 Minä kiitän sinua iäti, että sen teit, ja minä odotan sinun hurskaittesi edessä sinun nimeäsi, sillä se on hyvä.

Hvalil te bom na veke, ker si ti to storil in čakal bom na tvoje ime, kajti to je dobro pred tvojimi svetimi.