Psalmien 52

1 Veisuunjohtajalle; Daavidin mietevirsi, kun edomilainen Dooeg tuli ja ilmoitti Saulille, sanoen hänelle: "Daavid on mennyt Ahimelekin taloon". Miksi kerskaat pahuudestasi, sinä väkivaltainen? Jumalan armo pysyy alati.

In finem, Intellectus David, Cum venit Doeg Idumæus, et nunciavit Sauli: Venit David in domum Achimelech. Quid gloriaris in malitia, qui potens es in iniquitate?

2 Sinun kielesi punoo turmiota, se on kuin terävä partaveitsi, sinä petoksen tekijä.

Tota die iniustitiam cogitavit lingua tua: sicut novacula acuta fecisti dolum.

3 Sinä rakastat pahaa etkä hyvää, sinä puhut valhetta etkä totta. (Sela)

Dilexisti malitiam super benignitatem: iniquitatem magis quam loqui æquitatem.

4 Sinä rakastat kaikkia surman sanoja, sinä kavala kieli.

Dilexisti omnia verba præcipitationis, lingua dolosa.

5 Sentähden myös Jumala kukistaa sinut ainiaaksi, hän tarttuu sinuun ja raastaa sinut majastasi, repäisee sinut juurinesi elävien maasta. (Sela)

Propterea Deus destruet te in finem, evellet te, et emigrabit te de tabernaculo tuo: et radicem tuam de terra viventium.

6 Ja vanhurskaat näkevät sen ja pelkäävät, ja he nauravat häntä:

Videbunt iusti, et timebunt, et super eum ridebunt, et dicent:

7 "Katso, siinä on mies, joka ei pitänyt Jumalaa turvanansa, vaan luotti suureen rikkauteensa ja röyhkeili häijyydessänsä".

ecce homo, qui non posuit Deum adiutorem suum: Sed speravit in multitudine divitiarum suarum: et prævaluit in vanitate sua.

8 Mutta minä olen kuin viheriöitsevä öljypuu Jumalan huoneessa, minä turvaan Jumalan armoon aina ja iankaikkisesti.

Ego autem, sicut oliva fructifera in domo Dei, speravi in misericordia Dei in æternum: et in sæculum sæculi.

9 Minä kiitän sinua iäti, että sen teit, ja minä odotan sinun hurskaittesi edessä sinun nimeäsi, sillä se on hyvä.

Confitebor tibi in sæculum quia fecisti: et expectabo nomen tuum, quoniam bonum est in conspectu sanctorum tuorum.