< Psalmien 50 >
1 Aasafin virsi. Jumala, Herra Jumala, puhuu ja kutsuu maan auringon noususta hamaan sen laskuun.
Ko e Saame ʻa ʻAsafi. Kuo folofola ʻa Sihova, ko e ʻOtua Māfimafi, ʻo ui ki māmani ki he potu hopoʻanga ʻoe laʻā ʻo aʻu atu ki hono tōʻanga.
2 Siionista, jonka kauneus on täydellinen, Jumala ilmestyy kirkkaudessa.
Mei Saione, ko e fungani ʻoe matamatalelei haohaoa, kuo ulo ʻae ʻOtua.
3 Meidän Jumalamme tulee eikä vaikene, hänen edellänsä käy kuluttava tuli ja hänen ympärillänsä väkevä myrsky.
ʻE hāʻele mai hotau ʻOtua, pea ʻe ʻikai fakalongo pē: ʻe fakaʻauha ʻe he afi ʻi hono ʻao, pea ʻe takatakai ia ʻe he afā lahi.
4 Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitakseen kansansa:
Te ne ui ki he ngaahi langi mei ʻolunga, pea ki māmani, koeʻuhi ke ne fakamaau hono kakai.
5 "Kootkaa minun eteeni minun hurskaani, jotka uhreja uhraten ovat tehneet minun kanssani liiton".
“Tānaki fakataha kiate au ʻeku kakai māʻoniʻoni; ʻakinautolu kuo fai ʻae fuakava mo au ʻi he feilaulau.”
6 Ja taivaat julistavat hänen vanhurskauttansa, sillä Jumala on tuomari. (Sela)
Pea ʻe fakahā ʻe he ngaahi langi ʻene māʻoniʻoni: he ko e ʻOtua pē ko e fakamaau. (Sila)
7 "Kuule, minun kansani, minä puhun; kuule, Israel, minä todistan sinua vastaan. Minä olen Jumala, sinun Jumalasi.
“Fanongo mai, ʻE hoku kakai, pea te u lea; pea te u fakapapau kiate koe, ʻE ʻIsileli: ko au ko e ʻOtua, ʻio, ko ho ʻOtua.
8 En minä sinun teurasuhreistasi sinua nuhtele, ja sinun polttouhrisi ovat aina minun edessäni.
ʻE ʻikai te u valokiʻi koe koeʻuhi ko hoʻo ngaahi feilaulau, pe ko hoʻo ngaahi feilaulau tutu, ke fai maʻu pe ʻi hoku ʻao.
9 En minä ota härkiä sinun talostasi enkä kauriita sinun tarhoistasi.
ʻE ʻikai te u toʻo ha pulu mei ho fale, pe ha kosi tangata mei ho ngaahi lotoʻā.
10 Sillä minun ovat kaikki metsän eläimet ja tuhansien vuorten karjat.
He ʻoku ʻaʻaku ʻae manu kotoa pē ʻoe vao, mo e fanga manu ʻi he moʻunga ʻe afe.
11 Minä tunnen kaikki vuorten linnut, ja kaikki, mikä kedolla liikkuu, on minun edessäni.
ʻOku ou ʻilo ʻae manupuna kotoa pē ʻoe ngaahi moʻunga: pea ʻoku ʻaʻaku ʻae ngaahi manu kaivao kotoa pē ʻoe ngoue.
12 Jos minä isoaisin, en minä sitä sinulle sanoisi; sillä minun on maanpiiri ja kaikki, mitä siinä on.
“Kapau te u fiekaia, ʻe ʻikai te u tala kiate koe: he ʻoku ʻaʻaku ʻa māmani, mo hono mahu ʻo ia.
13 Minäkö söisin härkien lihaa tai joisin kauristen verta?
He te u kai ʻeau ʻae kakano ʻoe fanga pulu tangata, pe inu ʻae toto ʻoe fanga kosi?
14 Uhraa Jumalalle kiitos ja täytä lupauksesi Korkeimmalle.
ʻAtu ʻae fakafetaʻi ki he ʻOtua; mo ke fai hoʻo ngaahi fuakava ki he Fungani Māʻolunga:
15 Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua."
Pea ke ui kiate au ʻi he ʻaho ʻoe mamahi: te u fakamoʻui koe, pea te ke fakaongoongoleleiʻi au.”
16 Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: "Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi?
Ka ʻoku pehē ʻe he ʻOtua ki he angakovi, “Ko e hā ʻoku ke kau ai koe ke tala ʻeku ngaahi fekau, pea ke ʻai ʻi ho ngutu ʻeku fuakava?
17 Sinä, joka vihaat kuritusta ja heität minun sanani selkäsi taakse!
He ʻoku ke fehiʻa ki he akonaki, mo ke liʻaki ʻeku ngaahi lea ki ho tuʻa.
18 Jos sinä näet varkaan, niin sinä mielistyt häneen, ja sinä pidät yhtä avionrikkojain kanssa.
ʻI hoʻo mamata ki ha kaihaʻa, naʻa ke loto leva kiate ia, pea naʻa ke kau mo e kau tono fefine.
19 Sinä päästät suusi puhumaan pahaa, ja sinun kielesi punoo petosta.
“ʻOku ke tuku ho ngutu ki he kovi, pea ʻoku fakatupu ʻe ho ʻelelo ʻae kākā.
20 Sinä istut ja puhut veljeäsi vastaan, sinä panettelet äitisi poikaa.
ʻOku ke nofo ʻo lauʻikoviʻi ho tokoua; ʻoku ke fakakoviʻi ʻae tama ʻa hoʻo faʻē ʻaʻau.
21 Näitä sinä teet, ja minäkö olisin vaiti? Luuletko, että minä olen sinun kaltaisesi? Minä nuhtelen sinua ja asetan nämä sinun silmäisi eteen.
Naʻa ke fai ʻae ngaahi meʻa ni, pea ne u fakalongo pē; naʻa ke mahalo ʻoku ou hangē tofu pe ko koe: ka te u valokiʻi koe, ʻo fokotuʻu ia ʻi ho ʻao.
22 Ymmärtäkää tämä te, jotka Jumalan unhotatte, etten minä raatelisi, eikä olisi pelastajaa.
Ko eni, mou tokanga ki he meʻa ni, ʻakimoutolu ʻoku fakangalongaloʻi ʻae ʻOtua, telia naʻaku haehae ke fakaikiiki ʻakimoutolu, pea ʻe ʻikai ha taha ke fakamoʻui.
23 Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua; joka ottaa tiestänsä vaarin, sen minä annan nähdä Jumalan autuuden."
“Ko ia ʻoku ne ʻatu ʻae fakafetaʻi ʻoku ne fakaongoongoleleiʻi au: pea ko ia ʻoku ne fakatonutonu hono hala te u fakahā kiate ia ʻae fakamoʻui ʻoe ʻOtua.”