Psalmien 50
1 Aasafin virsi. Jumala, Herra Jumala, puhuu ja kutsuu maan auringon noususta hamaan sen laskuun.
En Psalm Assaphs. Herren Gud den mägtige talar, och kallar verldena, ifrå solenes uppgång, allt intill nedergången.
2 Siionista, jonka kauneus on täydellinen, Jumala ilmestyy kirkkaudessa.
Af Zion går upp Guds härliga sken.
3 Meidän Jumalamme tulee eikä vaikene, hänen edellänsä käy kuluttava tuli ja hänen ympärillänsä väkevä myrsky.
Vår Gud kommer, och tiger intet. Förtärande eld går för honom, och omkring honom en mägtig storm.
4 Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitakseen kansansa:
Han kallar himmel och jord, att han skall döma sitt folk.
5 "Kootkaa minun eteeni minun hurskaani, jotka uhreja uhraten ovat tehneet minun kanssani liiton".
Församler mig mina heliga, som förbundet mer akta än offer.
6 Ja taivaat julistavat hänen vanhurskauttansa, sillä Jumala on tuomari. (Sela)
Och himlarna skola förkunna hans rättfärdighet; ty Gud är domaren. (Sela)
7 "Kuule, minun kansani, minä puhun; kuule, Israel, minä todistan sinua vastaan. Minä olen Jumala, sinun Jumalasi.
Hör, mitt folk, låt mig tala; Israel, låt mig ibland dig betyga: Jag Gud är din Gud.
8 En minä sinun teurasuhreistasi sinua nuhtele, ja sinun polttouhrisi ovat aina minun edessäni.
För ditt offers skull straffar jag dig intet; äro dock dine bränneoffer alltid för mig.
9 En minä ota härkiä sinun talostasi enkä kauriita sinun tarhoistasi.
Jag vill icke taga oxar utu ditt hus, eller bockar utu dine stall;
10 Sillä minun ovat kaikki metsän eläimet ja tuhansien vuorten karjat.
Ty all djur i skogenom äro mine, och boskapen på bergen, der de vid tusendetal gå.
11 Minä tunnen kaikki vuorten linnut, ja kaikki, mikä kedolla liikkuu, on minun edessäni.
Jag känner alla foglar på bergen, och allahanda djur på markene äro för mig.
12 Jos minä isoaisin, en minä sitä sinulle sanoisi; sillä minun on maanpiiri ja kaikki, mitä siinä on.
Om mig hungrade, ville jag intet säga dig deraf; ty jordenes krets är min, och allt det deruti är.
13 Minäkö söisin härkien lihaa tai joisin kauristen verta?
Menar du, att jag oxakött äta vill, eller bockablod dricka?
14 Uhraa Jumalalle kiitos ja täytä lupauksesi Korkeimmalle.
Offra Gudi tackoffer, och betala dem Högsta ditt löfte.
15 Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua."
Och åkalla mig i nödene; så vill jag hjelpa dig, så skall du prisa mig.
16 Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: "Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi?
Men till den ogudaktige säger Gud: Hvi förkunnar du mina rätter, och tager mitt förbund i din mun;
17 Sinä, joka vihaat kuritusta ja heität minun sanani selkäsi taakse!
Efter du dock hatar tuktan, och kastar min ord bakom dig?
18 Jos sinä näet varkaan, niin sinä mielistyt häneen, ja sinä pidät yhtä avionrikkojain kanssa.
När du ser en tjuf, så löper du med honom, och hafver din del med horkarlar.
19 Sinä päästät suusi puhumaan pahaa, ja sinun kielesi punoo petosta.
Din mun låter du tala det ondt är, och din tunga bedrifver falskhet.
20 Sinä istut ja puhut veljeäsi vastaan, sinä panettelet äitisi poikaa.
Du sitter och talar emot din broder; dine moders son förtalar du.
21 Näitä sinä teet, ja minäkö olisin vaiti? Luuletko, että minä olen sinun kaltaisesi? Minä nuhtelen sinua ja asetan nämä sinun silmäisi eteen.
Detta gör du, och jag tiger. Det menar du, att jag skulle vara lika som du; men jag skall straffa dig, och sätta dig det under ögonen.
22 Ymmärtäkää tämä te, jotka Jumalan unhotatte, etten minä raatelisi, eikä olisi pelastajaa.
Märker dock det, I som Gud förgäten, att jag icke en gång bortrycker, och är så ingen förlösare mer.
23 Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua; joka ottaa tiestänsä vaarin, sen minä annan nähdä Jumalan autuuden."
Den der tack offrar, han prisar mig; och der är vägen, att jag visar honom Guds salighet.
