Psalmien 50
1 Aasafin virsi. Jumala, Herra Jumala, puhuu ja kutsuu maan auringon noususta hamaan sen laskuun.
Salmo a Asaf. El Dios de dioses, el SEÑOR, ha hablado, y convocado la tierra desde el nacimiento del sol hasta donde se pone.
2 Siionista, jonka kauneus on täydellinen, Jumala ilmestyy kirkkaudessa.
De Sion, perfección de hermosura, Dios ha resplandecido.
3 Meidän Jumalamme tulee eikä vaikene, hänen edellänsä käy kuluttava tuli ja hänen ympärillänsä väkevä myrsky.
Vendrá nuestro Dios, y no callará; fuego consumirá delante de su presencia, y en derredor suyo habrá tempestad grande.
4 Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitakseen kansansa:
Convocará a los cielos de arriba, y a la tierra, para juzgar a su pueblo.
5 "Kootkaa minun eteeni minun hurskaani, jotka uhreja uhraten ovat tehneet minun kanssani liiton".
Juntadme mis misericordiosos; los que pactaron mi pacto sobre sacrificio.
6 Ja taivaat julistavat hänen vanhurskauttansa, sillä Jumala on tuomari. (Sela)
Y denunciarán los cielos su justicia; porque Dios mismo es el juez. (Selah)
7 "Kuule, minun kansani, minä puhun; kuule, Israel, minä todistan sinua vastaan. Minä olen Jumala, sinun Jumalasi.
Oye, pueblo mío, y hablaré; escucha, Israel, y testificaré contra ti: Yo soy el Dios, el Dios tuyo.
8 En minä sinun teurasuhreistasi sinua nuhtele, ja sinun polttouhrisi ovat aina minun edessäni.
No te reprenderé sobre tus sacrificios, que tus holocaustos delante de mí están siempre.
9 En minä ota härkiä sinun talostasi enkä kauriita sinun tarhoistasi.
No tomaré de tu casa becerros, ni machos cabríos de tus apriscos.
10 Sillä minun ovat kaikki metsän eläimet ja tuhansien vuorten karjat.
Porque mía es toda bestia del monte; millares de animales en los montes.
11 Minä tunnen kaikki vuorten linnut, ja kaikki, mikä kedolla liikkuu, on minun edessäni.
Conozco todas las aves de los montes, y las fieras del campo están conmigo.
12 Jos minä isoaisin, en minä sitä sinulle sanoisi; sillä minun on maanpiiri ja kaikki, mitä siinä on.
Si yo tuviese hambre, no te lo diría a ti; porque mío es el mundo y su plenitud.
13 Minäkö söisin härkien lihaa tai joisin kauristen verta?
¿Tengo de comer yo carne de toros, o de beber sangre de machos cabríos?
14 Uhraa Jumalalle kiitos ja täytä lupauksesi Korkeimmalle.
Sacrifica a Dios alabanza, y paga tus promesas al Altísimo.
15 Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua."
Y llámame en el día de la angustia; te libraré, y tú me honrarás.
16 Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: "Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi?
Pero al malo dijo Dios: ¿Qué parte tienes tú de declarar mis leyes, y que tomes mi pacto en tu boca?
17 Sinä, joka vihaat kuritusta ja heität minun sanani selkäsi taakse!
¡Aborreciendo tú el castigo, y echando detrás de ti mis palabras!
18 Jos sinä näet varkaan, niin sinä mielistyt häneen, ja sinä pidät yhtä avionrikkojain kanssa.
Si veías al ladrón, tú corrías con él; y con los adúlteros era tu parte.
19 Sinä päästät suusi puhumaan pahaa, ja sinun kielesi punoo petosta.
Tu boca metías en mal, y tu lengua componía engaño.
20 Sinä istut ja puhut veljeäsi vastaan, sinä panettelet äitisi poikaa.
Tomabas asiento, y hablabas contra tu hermano; contra el hijo de tu madre ponías infamia.
21 Näitä sinä teet, ja minäkö olisin vaiti? Luuletko, että minä olen sinun kaltaisesi? Minä nuhtelen sinua ja asetan nämä sinun silmäisi eteen.
Estas cosas hiciste, y yo he callado; pensabas por eso que de cierto sería yo como tú; yo te argüiré, y las pondré delante de tus ojos.
22 Ymmärtäkää tämä te, jotka Jumalan unhotatte, etten minä raatelisi, eikä olisi pelastajaa.
Entended ahora esto, los que os olvidáis de Dios; no sea que os arrebate, y no haya quién os libre.
23 Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua; joka ottaa tiestänsä vaarin, sen minä annan nähdä Jumalan autuuden."
El que sacrifica alabanza me honrará; y al que ordenare su camino, le enseñaré la salud de Dios.
