Psalmien 50
1 Aasafin virsi. Jumala, Herra Jumala, puhuu ja kutsuu maan auringon noususta hamaan sen laskuun.
Ein salme av Asaf. Gud, Gud Herren talar og kallar på jordi frå solekoma til soleglad.
2 Siionista, jonka kauneus on täydellinen, Jumala ilmestyy kirkkaudessa.
Frå Sion, fagerleiks kruna, strålar Gud fram.
3 Meidän Jumalamme tulee eikä vaikene, hänen edellänsä käy kuluttava tuli ja hänen ympärillänsä väkevä myrsky.
Vår Gud kjem og skal ikkje tegja. For hans åsyn gjeng etande eld, og ikring honom stormar det sterkt.
4 Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitakseen kansansa:
Han kallar på himmelen ovantil og på jordi til å døma sitt folk.
5 "Kootkaa minun eteeni minun hurskaani, jotka uhreja uhraten ovat tehneet minun kanssani liiton".
«Samla til meg mine trugne, som hev gjort pakt med meg um offer!»
6 Ja taivaat julistavat hänen vanhurskauttansa, sillä Jumala on tuomari. (Sela)
Og himlarne forkynner hans rettferd; for Gud er den som skal halda dom. (Sela)
7 "Kuule, minun kansani, minä puhun; kuule, Israel, minä todistan sinua vastaan. Minä olen Jumala, sinun Jumalasi.
«Høyr, mitt folk, eg vil tala; Israel, eg vil vitna imot deg; Gud, din Gud er eg.
8 En minä sinun teurasuhreistasi sinua nuhtele, ja sinun polttouhrisi ovat aina minun edessäni.
Ikkje for dine offer vil eg lasta deg; dine brennoffer er alltid framfyre meg.
9 En minä ota härkiä sinun talostasi enkä kauriita sinun tarhoistasi.
Eg vil ikkje taka uksar frå ditt hus eller bukkar frå dine grindar.
10 Sillä minun ovat kaikki metsän eläimet ja tuhansien vuorten karjat.
For meg høyrer alle dyr i skogen til, fe på fjelli i tusundtal.
11 Minä tunnen kaikki vuorten linnut, ja kaikki, mikä kedolla liikkuu, on minun edessäni.
Eg kjenner alle fuglar på fjelli, og det som rører seg på marki, er meg for augo.
12 Jos minä isoaisin, en minä sitä sinulle sanoisi; sillä minun on maanpiiri ja kaikki, mitä siinä on.
Um eg var hungrig, vilde eg ikkje segja det til deg; for meg høyrer jordriket til med alt det som fyller det.
13 Minäkö söisin härkien lihaa tai joisin kauristen verta?
Skulde eg eta kjøt av stutar og drikka blod av bukkar?
14 Uhraa Jumalalle kiitos ja täytä lupauksesi Korkeimmalle.
Ofra lov og takk til Gud og gjev den Høgste det du hev lova,
15 Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua."
og kalla på meg den dag du er i naud, so vil eg frelsa deg ut, og du skal prisa meg.»
16 Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: "Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi?
Men til den ugudlege segjer Gud: «Kva hev du med å fortelja um mine lover og taka mi pakt i din munn,
17 Sinä, joka vihaat kuritusta ja heität minun sanani selkäsi taakse!
etter di du hatar tukt og kastar mine ord attum deg?
18 Jos sinä näet varkaan, niin sinä mielistyt häneen, ja sinä pidät yhtä avionrikkojain kanssa.
Når du ser ein tjuv, er du gjerne med honom, og med horkarar er du i lag.
19 Sinä päästät suusi puhumaan pahaa, ja sinun kielesi punoo petosta.
Din munn slepper du laus til vondt, og di tunga spinn i hop svik.
20 Sinä istut ja puhut veljeäsi vastaan, sinä panettelet äitisi poikaa.
Du sit og talar imot bror din, set ein skamflekk på son til mor di.
21 Näitä sinä teet, ja minäkö olisin vaiti? Luuletko, että minä olen sinun kaltaisesi? Minä nuhtelen sinua ja asetan nämä sinun silmäisi eteen.
Dette gjorde du, og eg tagde; so tenkte du eg var liksom du sjølv; men eg vil yvertyda deg og leggja det fram for deg.
22 Ymmärtäkää tämä te, jotka Jumalan unhotatte, etten minä raatelisi, eikä olisi pelastajaa.
Gjev gaum etter dette, de som gløymer Gud, so eg ikkje skal riva burt, og ingen frelser.
23 Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua; joka ottaa tiestänsä vaarin, sen minä annan nähdä Jumalan autuuden."
Den som ofrar meg takk, han ærar meg, og den som gjeng den rette veg, honom vil eg lata sjå Guds frelsa!»
