Psalmien 50
1 Aasafin virsi. Jumala, Herra Jumala, puhuu ja kutsuu maan auringon noususta hamaan sen laskuun.
En salme av Asaf. Den Allmektige, Gud Herren, taler og kaller på jorden fra solens opgang til dens nedgang.
2 Siionista, jonka kauneus on täydellinen, Jumala ilmestyy kirkkaudessa.
Fra Sion, skjønnhetens krone, stråler Gud frem.
3 Meidän Jumalamme tulee eikä vaikene, hänen edellänsä käy kuluttava tuli ja hänen ympärillänsä väkevä myrsky.
Vår Gud kommer og skal ikke tie; ild fortærer for hans åsyn, og omkring ham stormer det sterkt.
4 Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitakseen kansansa:
Han kaller på himmelen der oppe og på jorden for å dømme sitt folk:
5 "Kootkaa minun eteeni minun hurskaani, jotka uhreja uhraten ovat tehneet minun kanssani liiton".
Samle til mig mine fromme, som har inngått pakt med mig om offer!
6 Ja taivaat julistavat hänen vanhurskauttansa, sillä Jumala on tuomari. (Sela)
Og himmelen kunngjør hans rettferdighet; for Gud er den som skal dømme. (Sela)
7 "Kuule, minun kansani, minä puhun; kuule, Israel, minä todistan sinua vastaan. Minä olen Jumala, sinun Jumalasi.
Hør, mitt folk, jeg vil tale, Israel, jeg vil vidne for dig: Gud, din Gud, er jeg.
8 En minä sinun teurasuhreistasi sinua nuhtele, ja sinun polttouhrisi ovat aina minun edessäni.
Ikke for dine offers skyld vil jeg straffe dig; dine brennoffer er alltid for mig.
9 En minä ota härkiä sinun talostasi enkä kauriita sinun tarhoistasi.
Jeg vil ikke ta okser fra ditt hus eller bukker fra dine hegn.
10 Sillä minun ovat kaikki metsän eläimet ja tuhansien vuorten karjat.
For mig hører alle dyr i skogen til, dyrene på fjellene i tusentall.
11 Minä tunnen kaikki vuorten linnut, ja kaikki, mikä kedolla liikkuu, on minun edessäni.
Jeg kjenner alle fjellenes fugler, og det som rører sig på marken, står for mig.
12 Jos minä isoaisin, en minä sitä sinulle sanoisi; sillä minun on maanpiiri ja kaikki, mitä siinä on.
Om jeg hungret, vilde jeg ikke si det til dig; for mig hører jorderike til og alt det som fyller det.
13 Minäkö söisin härkien lihaa tai joisin kauristen verta?
Mon jeg skulde ete oksers kjøtt og drikke bukkers blod?
14 Uhraa Jumalalle kiitos ja täytä lupauksesi Korkeimmalle.
Ofre Gud takksigelse og gi den Høieste det du har lovt,
15 Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua."
og kall på mig på nødens dag, så vil jeg utfri dig, og du skal prise mig.
16 Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: "Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi?
Men til den ugudelige sier Gud: Hvad har du med å fortelle om mine lover og føre min pakt i din munn?
17 Sinä, joka vihaat kuritusta ja heität minun sanani selkäsi taakse!
Du hater jo tukt og kaster mine ord bak dig.
18 Jos sinä näet varkaan, niin sinä mielistyt häneen, ja sinä pidät yhtä avionrikkojain kanssa.
Når du ser en tyv, er du gjerne med ham, og med horkarler gjør du felles sak.
19 Sinä päästät suusi puhumaan pahaa, ja sinun kielesi punoo petosta.
Din munn slipper du løs med ondt, og din tunge spinner sammen svik.
20 Sinä istut ja puhut veljeäsi vastaan, sinä panettelet äitisi poikaa.
Du sitter og taler imot din bror, du baktaler din mors sønn.
21 Näitä sinä teet, ja minäkö olisin vaiti? Luuletko, että minä olen sinun kaltaisesi? Minä nuhtelen sinua ja asetan nämä sinun silmäisi eteen.
Dette har du gjort, og jeg har tidd; du tenkte jeg var som du; men jeg vil straffe dig og stille det frem for dine øine.
22 Ymmärtäkää tämä te, jotka Jumalan unhotatte, etten minä raatelisi, eikä olisi pelastajaa.
Legg merke til dette, I som glemmer Gud, forat jeg ikke skal sønderrive, og det er ingen som redder!
23 Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua; joka ottaa tiestänsä vaarin, sen minä annan nähdä Jumalan autuuden."
Den som ofrer takksigelse, ærer mig, og den som går den rette vei, ham vil jeg la skue Guds frelse.
