Psalmien 50
1 Aasafin virsi. Jumala, Herra Jumala, puhuu ja kutsuu maan auringon noususta hamaan sen laskuun.
Drottinn er alvaldur Guð. Hann kallar þjóð sína saman úr austri og vestri.
2 Siionista, jonka kauneus on täydellinen, Jumala ilmestyy kirkkaudessa.
Dýrð Guðs ljómar frá musteri hans á Síonfjalli.
3 Meidän Jumalamme tulee eikä vaikene, hänen edellänsä käy kuluttava tuli ja hänen ympärillänsä väkevä myrsky.
Hann birtist í þrumugný, umlukinn eyðandi eldi og stormviðri.
4 Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitakseen kansansa:
Hann er kominn til að dæma lýð sinn. Hróp hans heyrist á himni og jörðu:
5 "Kootkaa minun eteeni minun hurskaani, jotka uhreja uhraten ovat tehneet minun kanssani liiton".
„Safnið saman þjóð minni sem með fórnunum á altari mínu hefur gert sáttmála við mig.“
6 Ja taivaat julistavat hänen vanhurskauttansa, sillä Jumala on tuomari. (Sela)
Guð mun dæma réttláta dóma. Himinninn vitnar um réttlæti hans.
7 "Kuule, minun kansani, minä puhun; kuule, Israel, minä todistan sinua vastaan. Minä olen Jumala, sinun Jumalasi.
Hlusta þú, þjóð mín! Ég er þinn Guð! Taktu eftir úrskurði mínum:
8 En minä sinun teurasuhreistasi sinua nuhtele, ja sinun polttouhrisi ovat aina minun edessäni.
Fórnir þínar tek ég gildar. Þar hefur þú sýnt trúfesti.
9 En minä ota härkiä sinun talostasi enkä kauriita sinun tarhoistasi.
En ég girnist þó ekki uxa þína og geitur,
10 Sillä minun ovat kaikki metsän eläimet ja tuhansien vuorten karjat.
því að öll dýr jarðarinnar tilheyra mér!
11 Minä tunnen kaikki vuorten linnut, ja kaikki, mikä kedolla liikkuu, on minun edessäni.
Hjarðirnar á fjöllunum og fuglar loftsins – allt er það mitt.
12 Jos minä isoaisin, en minä sitä sinulle sanoisi; sillä minun on maanpiiri ja kaikki, mitä siinä on.
Væri ég hungraður, segði ég þér ekki frá því – allt á jörðu er mitt, ekkert er undan skilið.
13 Minäkö söisin härkien lihaa tai joisin kauristen verta?
Nei, ég þrái ekki kjötfórnir þínar og blóðfórnir,
14 Uhraa Jumalalle kiitos ja täytä lupauksesi Korkeimmalle.
heldur þakklæti og orðheldni.
15 Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua."
Ákallaðu mig á degi neyðarinnar og þá mun ég frelsa þig. Og þú skalt vegsama mig. Já, þetta skaltu gera.
16 Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: "Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi?
En við hina óguðlegu segir Drottinn: „Hættið að þylja upp lögmál mitt og heimta af mér,
17 Sinä, joka vihaat kuritusta ja heität minun sanani selkäsi taakse!
þið sem hafnið aga og lítilsvirðið boðorð mín.
18 Jos sinä näet varkaan, niin sinä mielistyt häneen, ja sinä pidät yhtä avionrikkojain kanssa.
Þið aðstoðið þjófinn og samneytið hórkörlum.
19 Sinä päästät suusi puhumaan pahaa, ja sinun kielesi punoo petosta.
Þið bölvið og ljúgið
20 Sinä istut ja puhut veljeäsi vastaan, sinä panettelet äitisi poikaa.
og baktalið bróður ykkar.
21 Näitä sinä teet, ja minäkö olisin vaiti? Luuletko, että minä olen sinun kaltaisesi? Minä nuhtelen sinua ja asetan nämä sinun silmäisi eteen.
Þannig ferst ykkur og svo á ég að þegja?! Er ég þá eins og þið? Nei, ég mun hegna ykkur svo ekki verður um villst.
22 Ymmärtäkää tämä te, jotka Jumalan unhotatte, etten minä raatelisi, eikä olisi pelastajaa.
En þið sem gleymduð Guði, fáið eitt tækifæri enn, síðan læt ég eyðinguna koma og þá er allt um seinan.
23 Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua; joka ottaa tiestänsä vaarin, sen minä annan nähdä Jumalan autuuden."
Sá sem færir þakkargjörð að fórn, heiðrar mig. Og þeir sem breyta eftir orðum mínum fá að sjá hjálpræði mitt.“
