Psalmien 50
1 Aasafin virsi. Jumala, Herra Jumala, puhuu ja kutsuu maan auringon noususta hamaan sen laskuun.
Zsoltár Ászáftól. Isten, az Isten, az Örökkévaló beszélt, hívta a földet, napkeltétől napnyugtáig.
2 Siionista, jonka kauneus on täydellinen, Jumala ilmestyy kirkkaudessa.
Cziónból, a tökéletes szépségűböl feltündöklött az Isten –
3 Meidän Jumalamme tulee eikä vaikene, hänen edellänsä käy kuluttava tuli ja hänen ympärillänsä väkevä myrsky.
jöjjön Istenünk és ne hallgasson – tűz emészt előtte és körülötte viharzik nagyon.
4 Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitakseen kansansa:
Szólítja az eget felülről és a földet, hogy itélje népét.
5 "Kootkaa minun eteeni minun hurskaani, jotka uhreja uhraten ovat tehneet minun kanssani liiton".
Gyűjtsétek elém a jámboraimat, kik áldozat mellett kötik meg szövetségemet
6 Ja taivaat julistavat hänen vanhurskauttansa, sillä Jumala on tuomari. (Sela)
És hirdetik az egek az ő igazságát, hogy Isten itélni készül. Széla.
7 "Kuule, minun kansani, minä puhun; kuule, Israel, minä todistan sinua vastaan. Minä olen Jumala, sinun Jumalasi.
Halljad népem, hadd beszéljek, Izraél, hadd intselek téged; Isten, a te Istened vagyok.
8 En minä sinun teurasuhreistasi sinua nuhtele, ja sinun polttouhrisi ovat aina minun edessäni.
Nem vágóáldozataid miatt dorgállak, hisz égőáldozataid mindég előttem vannak;
9 En minä ota härkiä sinun talostasi enkä kauriita sinun tarhoistasi.
nem fogadok el házadból tulkot, aklaidból bakokat.
10 Sillä minun ovat kaikki metsän eläimet ja tuhansien vuorten karjat.
Mert enyém minden vadja az erdőnek, a barmok hegyek ezrein;
11 Minä tunnen kaikki vuorten linnut, ja kaikki, mikä kedolla liikkuu, on minun edessäni.
ismerem a hegyek madarát mind, s mi a mezőn sürög, velem van.
12 Jos minä isoaisin, en minä sitä sinulle sanoisi; sillä minun on maanpiiri ja kaikki, mitä siinä on.
Ha éhezném, nem mondanám neked, mert enyém a világ és teljessége.
13 Minäkö söisin härkien lihaa tai joisin kauristen verta?
Eszem-e én a bikák husát s a bakok vérét iszom-e?
14 Uhraa Jumalalle kiitos ja täytä lupauksesi Korkeimmalle.
Áldozz Istennek hálaáldozatot, és fizesd meg a legfelsőnek fogadásaidat;
15 Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua."
és szólíts engem a szorongatá. s napján, kiragadlak s te majd tisztelsz engem.
16 Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: "Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi?
A gonosznak pedig mondja az Isten: Mit reeked elbeszélned törvényeimet, s miért veszed szájadra szövetségemet?
17 Sinä, joka vihaat kuritusta ja heität minun sanani selkäsi taakse!
Holott te gyűlölöd az oktatást s magad mögé dobtad szavaimat.
18 Jos sinä näet varkaan, niin sinä mielistyt häneen, ja sinä pidät yhtä avionrikkojain kanssa.
Ha tolvajt láttál, czimboráltál vele és házasságtörőkkel van osztályrészed.
19 Sinä päästät suusi puhumaan pahaa, ja sinun kielesi punoo petosta.
Szájadat neki eresztetted rosszra, s nyelvedet csalárdsághoz tapasztod.
20 Sinä istut ja puhut veljeäsi vastaan, sinä panettelet äitisi poikaa.
Ülsz, testvéred ellen beszélsz, anyád fiára mocskot vetsz.
21 Näitä sinä teet, ja minäkö olisin vaiti? Luuletko, että minä olen sinun kaltaisesi? Minä nuhtelen sinua ja asetan nämä sinun silmäisi eteen.
Ezeket tetted, és hallgattam, azt képzelted, olyan vagyok mint te; hadd dorgállak meg, hadd sorolom föl szemeid előtt.
22 Ymmärtäkää tämä te, jotka Jumalan unhotatte, etten minä raatelisi, eikä olisi pelastajaa.
Értsétek hát ezt meg, ti Istenfelejtők, nehogy szaggassak s nincs, a ki mentene.
23 Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua; joka ottaa tiestänsä vaarin, sen minä annan nähdä Jumalan autuuden."
A ki hálaáldozatot áldoz, tisztel engemet, s a ki az útra ügyel, azzal láttatom Isten üdvösségét!
