Psalmien 50
1 Aasafin virsi. Jumala, Herra Jumala, puhuu ja kutsuu maan auringon noususta hamaan sen laskuun.
En Salme af Asaf. Gud, Gud HERREN taled og stævnede Jorden hid fra Sol i Opgang til Sol i Bjærge;
2 Siionista, jonka kauneus on täydellinen, Jumala ilmestyy kirkkaudessa.
fra Zion, Skønhedens Krone, viste Gud sig i Straaleglans
3 Meidän Jumalamme tulee eikä vaikene, hänen edellänsä käy kuluttava tuli ja hänen ympärillänsä väkevä myrsky.
— vor Gud komme og tie ikke! — Foran ham gik fortærende Ild, omkring ham rasede Storm;
4 Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitakseen kansansa:
han stævned Himlen deroppe hid og Jorden for at dømme sit Folk:
5 "Kootkaa minun eteeni minun hurskaani, jotka uhreja uhraten ovat tehneet minun kanssani liiton".
»Saml mig mine fromme, der sluttede Pagt med mig ved Ofre!«
6 Ja taivaat julistavat hänen vanhurskauttansa, sillä Jumala on tuomari. (Sela)
Og Himlen forkyndte hans Retfærd, at Gud er den, der dømmer. (Sela)
7 "Kuule, minun kansani, minä puhun; kuule, Israel, minä todistan sinua vastaan. Minä olen Jumala, sinun Jumalasi.
Hør, mit Folk, jeg vil tale, Israel, jeg vil vidne imod dig, Gud, din Gud er jeg!
8 En minä sinun teurasuhreistasi sinua nuhtele, ja sinun polttouhrisi ovat aina minun edessäni.
Jeg laster dig ikke for dine Slagtofre, dine Brændofre har jeg jo stadig for Øje;
9 En minä ota härkiä sinun talostasi enkä kauriita sinun tarhoistasi.
jeg tager ej Tyre fra dit Hus eller Bukke fra dine Stalde;
10 Sillä minun ovat kaikki metsän eläimet ja tuhansien vuorten karjat.
thi mig tilhører alt Skovens Vildt, Dyrene paa de tusinde Bjerge;
11 Minä tunnen kaikki vuorten linnut, ja kaikki, mikä kedolla liikkuu, on minun edessäni.
jeg kender alle Bjergenes Fugle, har rede paa Markens Vrimmel.
12 Jos minä isoaisin, en minä sitä sinulle sanoisi; sillä minun on maanpiiri ja kaikki, mitä siinä on.
Om jeg hungred, jeg sagde det ikke til dig, thi mit er Jorderig og dets Fylde!
13 Minäkö söisin härkien lihaa tai joisin kauristen verta?
Mon jeg æder Tyres Kød eller drikker Bukkes Blod?
14 Uhraa Jumalalle kiitos ja täytä lupauksesi Korkeimmalle.
Lovsang skal du ofre til Gud og holde den Højeste dine Løfter.
15 Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua."
Og kald paa mig paa Nødens Dag; jeg vil udfri dig, og du skal ære mig,
16 Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: "Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi?
Men til Den gudløse siger Gud: Hvi regner du op mine Bud og fører min Pagt i Munden,
17 Sinä, joka vihaat kuritusta ja heität minun sanani selkäsi taakse!
naar du dog hader Tugt og kaster mine Ord bag din Ryg?
18 Jos sinä näet varkaan, niin sinä mielistyt häneen, ja sinä pidät yhtä avionrikkojain kanssa.
Ser du en Tyv, slaar du Følge med ham, med Horkarle holder du til,
19 Sinä päästät suusi puhumaan pahaa, ja sinun kielesi punoo petosta.
slipper Munden løs med ondt, din Tunge bærer paa Svig.
20 Sinä istut ja puhut veljeäsi vastaan, sinä panettelet äitisi poikaa.
Du sidder og skænder din Broder, bagtaler din Moders Søn;
21 Näitä sinä teet, ja minäkö olisin vaiti? Luuletko, että minä olen sinun kaltaisesi? Minä nuhtelen sinua ja asetan nämä sinun silmäisi eteen.
det gør du, og jeg skulde tie, og du skulde tænke, jeg er som du! Revse dig vil jeg og gøre dig det klart.
22 Ymmärtäkää tämä te, jotka Jumalan unhotatte, etten minä raatelisi, eikä olisi pelastajaa.
Mærk jer det, I, som glemmer Gud, at jeg ikke skal rive jer redningsløst sønder.
23 Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua; joka ottaa tiestänsä vaarin, sen minä annan nähdä Jumalan autuuden."
Den, der ofrer Taksigelse, ærer mig; den, der agter paa Vejen, lader jeg se Guds Frelse.
