Psalmien 50
1 Aasafin virsi. Jumala, Herra Jumala, puhuu ja kutsuu maan auringon noususta hamaan sen laskuun.
En Psalme af Asaf. Den Almægtige, Gud Herren har talt og kaldet ad Jorden, fra Solens Opgang indtil dens Nedgang.
2 Siionista, jonka kauneus on täydellinen, Jumala ilmestyy kirkkaudessa.
Fra Zion, Skønhedens Krone, aabenbarede Gud sig herligt.
3 Meidän Jumalamme tulee eikä vaikene, hänen edellänsä käy kuluttava tuli ja hänen ympärillänsä väkevä myrsky.
Vor Gud skal komme og ikke tie; en Ild for hans Ansigt skal fortære, og omkring ham stormer det saare.
4 Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitakseen kansansa:
Han kalder ad Himmelen oventil og ad Jorden for at dømme sit Folk.
5 "Kootkaa minun eteeni minun hurskaani, jotka uhreja uhraten ovat tehneet minun kanssani liiton".
„Samler mig mine hellige, som have sluttet Pagt med mig ved Offer‟.
6 Ja taivaat julistavat hänen vanhurskauttansa, sillä Jumala on tuomari. (Sela)
Og Himlene kundgjorde hans Retfærdighed; thi Gud, han er Dommer. (Sela)
7 "Kuule, minun kansani, minä puhun; kuule, Israel, minä todistan sinua vastaan. Minä olen Jumala, sinun Jumalasi.
Hør, mit Folk, og jeg vil tale; Israel! og jeg vil vidne imod dig; jeg er Gud, din Gud.
8 En minä sinun teurasuhreistasi sinua nuhtele, ja sinun polttouhrisi ovat aina minun edessäni.
Jeg vil ikke gaa i Rette med dig for dine Slagtofre og for dine Brændofre, som ere altid for mig.
9 En minä ota härkiä sinun talostasi enkä kauriita sinun tarhoistasi.
Jeg vil ikke tage en Okse af dit Hus, ej heller Bukke af dine Stalde.
10 Sillä minun ovat kaikki metsän eläimet ja tuhansien vuorten karjat.
Thi alle Dyrene i Skoven høre mig til, Dyrene paa Bjergene i Tusindtal.
11 Minä tunnen kaikki vuorten linnut, ja kaikki, mikä kedolla liikkuu, on minun edessäni.
Jeg kender alle Fuglene paa Bjergene, og hvad der vrimler paa Marken, er hos mig.
12 Jos minä isoaisin, en minä sitä sinulle sanoisi; sillä minun on maanpiiri ja kaikki, mitä siinä on.
Dersom jeg hungrede, vilde jeg ikke sige dig det; thi Jorderige hører mig til og dets Fylde.
13 Minäkö söisin härkien lihaa tai joisin kauristen verta?
Skulde jeg vel æde Oksers Kød eller drikke Bukkes Blod?
14 Uhraa Jumalalle kiitos ja täytä lupauksesi Korkeimmalle.
Offer Gud Taksigelse og betal den Højeste dine Løfter!
15 Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua."
Og kald paa mig paa Nødens Dag; jeg vil udfri dig, og du skal ære mig.
16 Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: "Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi?
Men til den ugudelige siger Gud: Hvad kommer det dig ved at tale om mine Skikke og at tage min Pagt i din Mund,
17 Sinä, joka vihaat kuritusta ja heität minun sanani selkäsi taakse!
da du dog hader Tugt og kaster mine Ord bag dig?
18 Jos sinä näet varkaan, niin sinä mielistyt häneen, ja sinä pidät yhtä avionrikkojain kanssa.
Dersom du ser en Tyv, da er du Ven med ham, og med Horkarle er din Del.
19 Sinä päästät suusi puhumaan pahaa, ja sinun kielesi punoo petosta.
Du skikker din Mund til ondt, og med din Tunge digter du Svig.
20 Sinä istut ja puhut veljeäsi vastaan, sinä panettelet äitisi poikaa.
Du sidder og taler imod din Broder, du sætter Klik paa din Moders Søn.
21 Näitä sinä teet, ja minäkö olisin vaiti? Luuletko, että minä olen sinun kaltaisesi? Minä nuhtelen sinua ja asetan nämä sinun silmäisi eteen.
Disse Ting har du gjort, og jeg har tiet; du har tænkt, at jeg vel var som du; men jeg vil straffe dig og stille det frem for dine Øjne.
22 Ymmärtäkää tämä te, jotka Jumalan unhotatte, etten minä raatelisi, eikä olisi pelastajaa.
Forstaar dog dette, I, som have glemt Gud! at jeg ikke skal rive bort, og der ingen er, som frier.
23 Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua; joka ottaa tiestänsä vaarin, sen minä annan nähdä Jumalan autuuden."
Den, som ofrer Taksigelse, han ærer mig, og den, som agter paa Vejen, ham vil jeg lade se Guds Frelse.
