Psalmien 5

1 Veisuunjohtajalle; huilusoittimilla; Daavidin virsi. Ota korviisi minun sanani, Herra, huomaa huokaukseni.

[Dem Vorsänger, zu Nechiloth. [d. h. zu Flöten] Ein Psalm von David.] Nimm zu Ohren, Jehova, meine Worte, merke auf mein Nachsinnen! [O. meine Klage]

2 Kuuntele huutoni ääntä, minun kuninkaani ja Jumalani, sillä sinua minä rukoilen.

Horche auf die Stimme meines Schreiens, mein König und mein Gott! denn zu dir bete ich.

3 Herra, varhain sinä kuulet minun ääneni, varhain minä valmistan sinulle uhrin ja odotan.

Frühe [W. am Morgen] wirst du, Jehova, meine Stimme hören, frühe [W. am Morgen] werde ich mein Anliegen dir vorstellen und harren. [Eig. ausschauen]

4 Sillä sinä et ole se Jumala, jolle jumalattomuus kelpaa. Paha ei saa asua sinun tykönäsi.

Denn nicht ein Gott [El] bist du, der an Gesetzlosigkeit Gefallen hat; bei dir wird das Böse [O. der Böse] nicht weilen.

5 Ylvästelijät eivät kestä sinun silmiesi edessä; sinä vihaat kaikkia väärintekijöitä.

Nicht werden die Toren [O. die Prahler, die Übermütigen] bestehen vor deinen Augen; du hassest alle, die Frevel tun.

6 Sinä hukutat valheen puhujat; murhamiehet ja viekkaat ovat Herralle kauhistus.

Du wirst vertilgen die Lügenredner; den Mann des Blutes und des Truges verabscheut Jehova.

7 Mutta minä saan sinun suuresta armostasi tulla sinun huoneeseesi, saan kumartaa sinun pyhään temppeliisi päin sinun pelvossasi.

Ich aber, ich werde in der [O. durch die] Größe deiner Güte eingehen in dein Haus, ich werde anbeten [Eig. mich niederwerfen] in deiner Furcht gegen deinen heiligen Tempel. [S. die Anm. zu 1. Kön. 6,3]

8 Herra, johdata minua vanhurskaudessasi minun vihamiesteni tähden, tasoita tiesi minun eteeni.

Leite mich, Jehova, in deiner Gerechtigkeit um meiner Feinde [Eig. Nachsteller] willen; ebne vor mir deinen Weg.

9 Sillä heidän suussaan ei ole luotettavaa sanaa, heidän sisimpänsä on turmiota täynnä, heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he liukkaasti liehakoivat.

Denn in ihrem Munde ist nichts Zuverlässiges; ihr Inneres ist Verderben, ein offenes Grab ihr Schlund; ihre Zunge glätten sie. [d. h. sie schmeicheln]

10 Tuomitse, Jumala, heidät syyllisiksi, rauetkoon heidän hankkeensa. Kukista heidät heidän rikostensa paljouden tähden, sillä he niskoittelevat sinua vastaan.

Laß sie büßen, o Gott; mögen sie fallen durch ihre Anschläge! Stoße sie hinweg wegen der Menge ihrer Übertretungen! denn sie sind widerspenstig gegen dich gewesen.

11 Ja iloitkoot kaikki, jotka sinuun turvaavat, ja riemuitkoot iankaikkisesti. Suojele heitä, että sinussa iloitsisivat ne, jotka rakastavat sinun nimeäsi.

So werden sich freuen alle, die auf dich trauen: ewig werden sie jubeln, und du wirst sie beschirmen; und in dir werden frohlocken, die deinen Namen lieben.

12 Sillä sinä, Herra, siunaat vanhurskasta, sinä suojaat häntä armollasi niinkuin kilvellä.

Denn du wirst den Gerechten segnen; Jehova, mit Gunst wirst du ihn umgeben wie mit einem Schilde. [Hier der große Schild, der den ganzen Mann deckte]