Psalmien 49
1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi. Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, maailman asukkaat kaikki,
För sångmästaren; av Koras söner; en psalm. Hören detta, alla folk, lyssnen härtill, I alla som leven i världen,
2 sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät.
både låga och höga, rika såväl som fattiga.
3 Minun suuni puhuu viisautta, minun sydämeni ajatus on ymmärrystä.
Hin mun skall tala visdom, och mitt hjärtas tanke skall vara förstånd.
4 Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, minä selitän ongelmani kannelta soittaen.
Jag vill böja mitt öra till lärorikt tal, jag vill yppa vid harpan min förborgade kunskap.
5 Miksi minä pelkäisin pahoina päivinä, kun minun vainoojani vääryys piirittää minut?
Varför skulle jag frukta i olyckans dagar, när mina förföljares ondska omgiver mig?
6 He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan.
De förlita sig på sina ägodelar och berömma sig av sin stora rikedom.
7 Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.
Men sin broder kan ingen förlossa eller giva Gud lösepenning för honom.
8 Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta,
För dyr är lösen för hans själ och kan icke betalas till evig tid,
9 että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi.
så att han skulle få leva för alltid och undgå att se graven.
10 Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa.
Nej, man skall se att visa män dö, att dårar och oförnuftiga förgås likasom de; de måste lämna sina ägodelar åt andra.
11 He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen; he nimittävät maatiloja nimensä mukaan.
De tänka att deras hus skola bestå evinnerligen, deras boningar från släkte till släkte; de uppkalla jordagods efter sina namn.
12 Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.
Men en människa har, mitt i sin härlighet, intet bestånd, hon är lik fänaden, som förgöres.
13 Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän perässään niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. (Sela)
Den vägen gå de, dårar som de äro, och de följas av andra som finna behag i deras tal. (Sela)
14 Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa. (Sheol h7585)
Såsom en fårhjord drivas de ned till dödsriket, där döden bliver deras herde. Så få de redliga makt över dem, när morgonen gryr, medan deras skepnader förtäras av dödsriket och ej få annan boning. (Sheol h7585)
15 Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. (Sela) (Sheol h7585)
Men min själ skall Gud förlossa ifrån dödsrikets våld, ty han skall upptaga mig. (Sela) (Sheol h7585)
16 Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu.
Frukta icke, när en man bliver rik, när hans hus växer till i härlighet.
17 Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä.
Ty av allt detta får han vid sin död intet med sig, och hans härlighet följer honom icke ditned.
18 Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä,
Om han ock prisar sig välsignad under sitt liv, ja, om man än berömmer dig, när du gör goda dagar,
19 täytyy sinun mennä isiesi suvun tykö, jotka eivät ikinä enää valoa näe.
så skall dock vars och ens själ gå till hans fäders släkte, till dem som aldrig mer se ljuset.
20 Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.
En människa som, mitt i sin härlighet, är utan förstånd, hon är lik fänaden, som förgöres.
