Psalmien 49
1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi. Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, maailman asukkaat kaikki,
Načelniku godbe med nasledniki Koretovimi, psalm. Čujte to, vsa ljudstva, poslušajte, vsi sveta prebivalci:
2 sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät.
Nizki in visoki; bogatin in siromak enako.
3 Minun suuni puhuu viisautta, minun sydämeni ajatus on ymmärrystä.
Usta moja bodejo govorila razno modrost, in srca mojega premišljevanje mnogotero razumnost.
4 Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, minä selitän ongelmani kannelta soittaen.
Uho svoje nagnem k priliki, na strunah bodem razodeval uganko svojo.
5 Miksi minä pelkäisin pahoina päivinä, kun minun vainoojani vääryys piirittää minut?
Kaj bi se bal o hudem času, da me ne obdá sledóv mojih krivica,
6 He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan.
Njih, ki zaupajo v mogočnost svojo, in se ponašajo v obilosti svojega bogastva?
7 Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.
Brata nikakor ne more odkupiti nihče, ne dati Bogu odkupnine njegove.
8 Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta,
(Drag namreč je njih življenja odkup, dà, ni ga vekomaj!)
9 että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi.
Da bi živel še večno, ne izkusil trohnobe.
10 Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa.
Vidi namreč, da mrjó modri, enako pogine nespametni in neumni, in drugim pušča bogastvo svoje.
11 He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen; he nimittävät maatiloja nimensä mukaan.
Menili so, da se hiše njih stavijo za veke, prebivališča njih za vse rodove, ko so jih imenovali po svojih imenih po deželah.
12 Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.
In vendar človek v časti ne bode ostal; podoben postane živalim, ki poginejo.
13 Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän perässään niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. (Sela)
Ta je njih pot, njih upanje; in nasledniki njih odobravajo njih usta.
14 Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa. (Sheol h7585)
Kakor živino pasla jih bode smrt razpostavljene v grobu, dokler jim gospodujejo pravični tisto jutro, in obliko njih pokonča pekel, iz prebivališča njegovega. (Sheol h7585)
15 Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. (Sela) (Sheol h7585)
Ali Bog bode rešil dušo mojo groba, ko me bode sprejel mogočno. (Sheol h7585)
16 Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu.
Ne bój se, ko kdo bogat postane, ko se pomnoži domača slava njegova;
17 Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä.
Ker v smrti ne vzame nič tega sè seboj; za njim ne pojde slava njegova.
18 Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä,
Ko bode blagoslavljal dušo svojo v življenji svojem, in te bodejo slavili, ker si privoščiš:
19 täytyy sinun mennä isiesi suvun tykö, jotka eivät ikinä enää valoa näe.
Da pride noter do dobe očetov svojih, vekomaj vendar ne bodejo uživali luči.
20 Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.
Človek, ki je v čisli a ni razumen, podoben je živini, katera pogine.
