Psalmien 49
1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi. Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, maailman asukkaat kaikki,
Przedniejszemu śpiewakowi z synów Korego psalm. Słuchajcie tego wszystkie narody; bierzcie to w uszy wszyscy mieszkający na okręgu ziemi!
2 sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät.
Tak z ludu pospolitego, jako z ludzi zacnych, tak bogaty jako ubogi!
3 Minun suuni puhuu viisautta, minun sydämeni ajatus on ymmärrystä.
Usta moje będą opowiadały mądrość, a myśl serca mego roztropność.
4 Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, minä selitän ongelmani kannelta soittaen.
Nakłonię do przypowieści ucha mego, wyłożę przy harfie zagadkę moję.
5 Miksi minä pelkäisin pahoina päivinä, kun minun vainoojani vääryys piirittää minut?
Przeczże się mam bać we złe dni, aby mię nieprawość tych, którzy mię depczą, miała ogarnąć?
6 He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan.
Którzy ufają bogactwom swoim, a w mnóstwie dostatków swoich chlubią się.
7 Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.
Gdyż brata swego nikt żadnym sposobem nie odkupi, ani może dać Bogu okupu jego zań.
8 Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta,
(Albowiem drogi jest okup duszy ich, i nie może się ostać na wieki.)
9 että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi.
Aby żył na wieki, a nie oglądał grobu.
10 Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa.
Bo widzimy, iż i mądrzy umierają, głupi i szalony zarówno giną, a zostawiają, obcym bogactwa swoje.
11 He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen; he nimittävät maatiloja nimensä mukaan.
Myślą, że domy ich są wieczne, a przybytki ich trwają od narodu do narodu; przetoż je nazywają od imion swych na ziemi.
12 Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.
Ale człowiek we czci nie zostaje, podobnym będąc bydlętom, które giną.
13 Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän perässään niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. (Sela)
Takowa myśl ich głupstwem ich jest, a przecież potomkowie ich pochwalają to usty swemi. (Sela)
14 Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa. (Sheol h7585)
Jako owce w grobie złożeni będą, śmierć ich strawi; ale sprawiedliwi panować będą nad nimi z poranku, a kształt ich zniszczony będzie w grobie, gdy ustąpią z mieszkania swego. (Sheol h7585)
15 Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. (Sela) (Sheol h7585)
Ale Bóg wykupi duszę moję z mocy grobu, gdy mię przyjmie. (Sela) (Sheol h7585)
16 Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu.
Nie bójże się, gdy się kto zbogaci, a gdy się rozmnoży sława domu jego.
17 Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä.
Bo umierając nie weźmie nic z sobą, ani za nim zstąpi sława jego.
18 Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä,
A choć duszy swej za żywota swego pobłaża i chwalono go, gdy sobie dobrze czynił:
19 täytyy sinun mennä isiesi suvun tykö, jotka eivät ikinä enää valoa näe.
Przecież musi iść za rodziną ojców swych, a na wieki nie ogląda światłości.
20 Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.
Owóż człowiek, który jest we czci, a nie zrozumiewa tego, podobny jest bydlętom, które giną.
