Psalmien 49
1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi. Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, maailman asukkaat kaikki,
Komail kainok kan karos rong o dedeki, komail toun sap karos,
2 sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät.
Ir karos, aramas o saupeidi, ir karos me kapwapwa o samama kan!
3 Minun suuni puhuu viisautta, minun sydämeni ajatus on ymmärrystä.
Au ai pan kaparok duen lolekong, o mongiong i duen lamalam pung.
4 Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, minä selitän ongelmani kannelta soittaen.
I pan kapaike dong salong ai lepen masan, o i pan kasaleda me rir akan ni ngil en arp.
5 Miksi minä pelkäisin pahoina päivinä, kun minun vainoojani vääryys piirittää minut?
Da me i en masak ni ran apwal akan, ma me sapung kan kapil ia pena,
6 He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan.
Me kin kaporoporeki ar dipisou o suaiki ar kapwa toto?
7 Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.
Pwe sota me kak dorela ri a, de tomeki i ren Kot,
8 Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta,
(Pwe meid apwal, en dorela ngen ar; a sota pan pwaida kokolata).
9 että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi.
Pwen maur potopot o sota kilang sousou o.
10 Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa.
Pwe a kin kilang, me lolekong kan kin mela dueta me pweipwei o iakalar akan, o re pan mueid ong amen ar dipisou kan.
11 He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen; he nimittävät maatiloja nimensä mukaan.
I me re kin peren kida, ma im arail pan duedueta, o deu’rail pan mimieta kokolata; o re konekon melel nin sappa.
12 Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.
Ari so, aramas me konekon sota kak mimieta ni mepukat, pwe a pan kokowei dueta man amen.
13 Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän perässään niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. (Sela)
Iet ar wiawia pukat meid pweipwei; ari so, kadaudok ar kin kapinga ki au arail. (Sela)
14 Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa. (Sheol h7585)
Re wonon nan wasan mela dueta pwin sip; mela kin kamanga ir; a me lelapok kan pan kaun irail da madang, o mom ar pan soredi, o re pan doo sang deu’rail, mimieta nan pweleko. (Sheol h7585)
15 Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. (Sela) (Sheol h7585)
A Kot pan kotin dorela ngen i sang nan mana en wasan mela, pwe a pan kotin sapwilimane kin ia. (Sela) (Sheol h7585)
16 Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu.
Koe der puriamuiki, ma amen pan kapwapwala, o ma lingan en im a pan laudala.
17 Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä.
Pwe a sota pan wala meakot ni a pan mela, o a lingan sota pan idauenla i.
18 Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä,
A kin insenemau kila peren en maur kaselel wet, o aramas kin kapinga ir, me kin apapwali pein ir eta ni maur et.
19 täytyy sinun mennä isiesi suvun tykö, jotka eivät ikinä enää valoa näe.
A pan idauen la sam a kan, ap solar kilang marain kokolata.
20 Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.
Ari, ma aramas amen indand mau, ap sota a lamalam, a pan kokowei dueta man amen.
