Psalmien 49

1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi. Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, maailman asukkaat kaikki,

Til songmeisteren; av Korahs born; ein salme. Høyr dette, alle folk, vend øyra til, alle de som bur i verdi,

2 sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät.

både låge og høge, rik og fatig, alle saman!

3 Minun suuni puhuu viisautta, minun sydämeni ajatus on ymmärrystä.

Min munn skal tala visdom, og det som mitt hjarta tenkjer upp, er vit.

4 Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, minä selitän ongelmani kannelta soittaen.

Eg vil bøygja mitt øyra til fyndord, eg vil lata upp mi gåta til harpeljod.

5 Miksi minä pelkäisin pahoina päivinä, kun minun vainoojani vääryys piirittää minut?

Kvi skal eg ottast i dei vonde dagar, når vondskap av mine forfylgjarar kringset meg,

6 He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan.

dei som set si lit til sitt gods og rosar seg av sin store rikdom?

7 Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.

Ein mann kann ikkje løysa ut ein bror, kann ikkje gjeva Gud løysepengar for honom

8 Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta,

- utløysingi av deira liv er for dyr, og han let det vera til æveleg tid -

9 että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi.

so han skulde halda ved å liva for alltid og ikkje sjå gravi.

10 Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa.

Nei, han må sjå: Vismenner døyr, dåre og fåviting gjeng burt alle saman og let sitt gods etter seg til andre.

11 He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen; he nimittävät maatiloja nimensä mukaan.

Deira inste tanke er at deira hus skal standa æveleg, deira bustader frå ætt til ætt; dei kallar sin jorder etter sine namn.

12 Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.

Men eit menneskje i høg vyrdnad vert ikkje verande; han er lik dyri, dei må tagna.

13 Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän perässään niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. (Sela)

So gjeng det deim som er fulle av tru til seg sjølve, og etter deim fylgjer dei som likar deira tale. (Sela)

14 Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa. (Sheol h7585)

Som sauer vert dei førde ned i helheimen, dauden gjæter deim, og dei trurøkne tred deim ned, når morgonen renn; og deira skapnad vert øydelagd av helheimen, so dei hev ingen heimstad lenger. (Sheol h7585)

15 Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. (Sela) (Sheol h7585)

Men Gud skal løysa ut mi sjæl or handi på helheimen; for han skal taka meg til seg. (Sela) (Sheol h7585)

16 Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu.

Ottast ikkje når ein mann vert rik, når hans hus kjem til stor æra!

17 Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä.

For han skal ingen ting taka med seg når han døyr; hans æra skal ikkje fara ned etter honom.

18 Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä,

Um han og velsignar si sjæl i si livstid, og dei prisar deg for di du gjer deg gode dagar,

19 täytyy sinun mennä isiesi suvun tykö, jotka eivät ikinä enää valoa näe.

so skal du då koma til di fedreætt, dei som ikkje ser ljoset i all æva.

20 Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.

Eit menneskje i høg vyrdnad, som ikkje hev vit, vert lik dyri; dei må tagna.