Psalmien 49
1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi. Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, maailman asukkaat kaikki,
Til sangmesteren; av Korahs barn; en salme. Hør dette, alle folk, vend øret til, alle I som bor i verden,
2 sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät.
både lave og høie, rike og fattige, alle tilsammen!
3 Minun suuni puhuu viisautta, minun sydämeni ajatus on ymmärrystä.
Min munn skal tale visdom, og mitt hjertes tanke er forstand.
4 Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, minä selitän ongelmani kannelta soittaen.
Jeg vil bøie mitt øre til tankesprog, jeg vil fremføre min gåtefulle tale til citaren.
5 Miksi minä pelkäisin pahoina päivinä, kun minun vainoojani vääryys piirittää minut?
Hvorfor skal jeg frykte i de onde dager, når mine forfølgeres ondskap omgir mig,
6 He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan.
de som setter sin lit til sitt gods og roser sig av sin store rikdom?
7 Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.
En mann kan ikke utløse en bror, han kan ikke gi Gud løsepenger for ham
8 Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta,
- for deres livs utløsning er for dyr, og han må avstå derfra til evig tid -
9 että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi.
så han skulde bli ved å leve evindelig og ikke se graven.
10 Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa.
Nei, han vil få se den. De vise dør, dåren og den uforstandige omkommer tilsammen og overlater sitt gods til andre.
11 He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen; he nimittävät maatiloja nimensä mukaan.
Deres hjertes eneste tanke er at deres hus skal stå til evig tid, deres boliger fra slekt til slekt; de kaller sine jorder op efter sine navn.
12 Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.
Og dog blir et menneske i herlighet ikke stående; han er lik dyrene, som går til grunne.
13 Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän perässään niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. (Sela)
Således går det dem som er fulle av selvtillit, og dem som følger dem efter og har behag i deres tale. (Sela)
14 Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa. (Sheol h7585)
Som en fårehjord føres de ned i dødsriket, døden vokter dem, og de opriktige hersker over dem, når morgenen bryter frem, og deres skikkelse blir ødelagt av dødsriket, så de ikke har nogen bolig mere. (Sheol h7585)
15 Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. (Sela) (Sheol h7585)
Men Gud skal forløse min sjel av dødsrikets vold, for han skal ta mig til sig. (Sela) (Sheol h7585)
16 Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu.
Frykt ikke når en mann blir rik, når hans huses herlighet blir stor!
17 Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä.
For han skal intet ta med sig når han dør; hans herlighet skal ikke fare ned efter ham.
18 Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä,
Om han enn velsigner sin sjel i sitt liv, og de priser dig fordi du gjør dig til gode,
19 täytyy sinun mennä isiesi suvun tykö, jotka eivät ikinä enää valoa näe.
så skal du dog komme til dine fedres slekt; de ser ikke lyset evindelig.
20 Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.
Et menneske i herlighet, som ikke har forstand, er lik dyrene, som går til grunne.
