Psalmien 49
1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi. Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, maailman asukkaat kaikki,
Koraha bērnu dziesma. Dziedātāju vadonim. Klausāties to, visi ļaudis, grieziet ausis šurp, visi pasaules iedzīvotāji,
2 sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät.
Tā zemi kā augsti, bagāti kā nabagi kopā.
3 Minun suuni puhuu viisautta, minun sydämeni ajatus on ymmärrystä.
Manas mutes runa ir gudrība, un manas sirds domas ir prātīgas.
4 Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, minä selitän ongelmani kannelta soittaen.
Es griezīšu savu ausi pie viena sakāma vārda, un izteikšu savu mīklu uz koklēm.
5 Miksi minä pelkäisin pahoina päivinä, kun minun vainoojani vääryys piirittää minut?
Kāpēc man bīties ļaunās dienās, kad manu vajātāju noziegums ap mani metās?
6 He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan.
Tie paļaujas uz savu padomu un greznojās ar savu lielo bagātību.
7 Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.
Savu brāli neviens nevar atpestīt nedz Dievam par to dot atpirkšanas maksu,
8 Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta,
(Jo visai dārga ir viņu dvēseles atpestīšana un no(tā) tam jāatstājas mūžīgi, )
9 että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi.
Ka tas dzīvotu mūžam un kapu neredzētu.
10 Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa.
Tiešām redzēs, ka gudri mirst, ka ģeķi un neprātīgi kopā iet bojā un savu mantu pamet citiem.
11 He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen; he nimittävät maatiloja nimensä mukaan.
Tās ir viņu sirdsdomas, ka viņu namiem būs stāvēt mūžīgi, viņu dzīvokļiem līdz radu radiem; tie nosauc valstis pēc saviem vārdiem.
12 Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.
Bet cilvēks greznībā nepastāv, viņš līdzinājās lopiem, ko nokauj.
13 Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän perässään niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. (Sela)
Šis ir tas ceļš ģeķiem un tiem, kas viņiem iet pakaļ un kam viņu vārdi patīk. (Sela)
14 Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa. (Sheol h7585)
Tie taps noguldīti ellē kā avis, nāve tos ganīs; bet tie taisnie par tiem valdīs rītam austot, un viņu augumu aprīs elle, ka nebūs, kur palikt. (Sheol h7585)
15 Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. (Sela) (Sheol h7585)
Bet Dievs atpestīs manu dvēseli no elles varas, jo Viņš mani pieņems. (Sela) (Sheol h7585)
16 Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu.
Nebēdājies par to, kad kāds top bagāts, kad viņa nama gods top liels.
17 Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä.
Jo viņš mirdams neko neņems līdz, viņa godība tam neies pakaļ.
18 Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä,
Jebšu viņš savu dvēseli svētī, kamēr viņš dzīvo, un tevi teic, ka tu sev labas dienas sagādājis.
19 täytyy sinun mennä isiesi suvun tykö, jotka eivät ikinä enää valoa näe.
Tomēr tu noiesi pie viņa tēvu radiem, kas gaismu neredz ne mūžam.
20 Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.
Cilvēks, kas greznībā un nav prātīgs, tas līdzinājās lopiem, ko nokauj.
