Psalmien 49
1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi. Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, maailman asukkaat kaikki,
Per il Capo de’ musici. De’ figliuoli di Core. Salmo. Udite questo, popoli tutti; porgete orecchio, voi tutti gli abitanti del mondo!
2 sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät.
Plebei e nobili, ricchi e poveri tutti insieme.
3 Minun suuni puhuu viisautta, minun sydämeni ajatus on ymmärrystä.
La mia bocca proferirà cose savie, e la meditazione del mio cuore sarà piena di senno.
4 Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, minä selitän ongelmani kannelta soittaen.
Io presterò l’orecchio alle sentenze, spiegherò a suon di cetra il mio enigma.
5 Miksi minä pelkäisin pahoina päivinä, kun minun vainoojani vääryys piirittää minut?
Perché temerei ne’ giorni dell’avversità quando mi circonda l’iniquità dei miei insidiatori,
6 He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan.
i quali confidano ne’ loro grandi averi e si gloriano della grandezza delle loro ricchezze?
7 Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.
Nessuno però può in alcun modo redimere il fratello, né dare a Dio il prezzo del riscatto d’esso.
8 Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta,
Il riscatto dell’anima dell’uomo è troppo caro e farà mai sempre difetto.
9 että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi.
Non può farsi ch’ei continui a vivere in perpetuo e non vegga la fossa.
10 Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa.
Perché la vedrà. I savi muoiono; periscono del pari il pazzo e lo stolto e lasciano ad altri i loro beni.
11 He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen; he nimittävät maatiloja nimensä mukaan.
L’intimo lor pensiero è che le loro case dureranno in eterno e le loro abitazioni d’età in età; dànno i loro nomi alle loro terre.
12 Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.
Ma l’uomo ch’è in onore non dura; egli è simile alle bestie che periscono.
13 Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän perässään niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. (Sela)
Questa loro condotta è una follia; eppure i loro successori approvano i lor detti. (Sela)
14 Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa. (Sheol h7585)
Son cacciati come pecore nel soggiorno de’ morti; la morte è il loro pastore; ed al mattino gli uomini retti li calpestano. La lor gloria ha da consumarsi nel soggiorno de’ morti, né avrà altra dimora. (Sheol h7585)
15 Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. (Sela) (Sheol h7585)
Ma Iddio riscatterà l’anima mia dal potere del soggiorno dei morti, perché mi prenderà con sé. (Sela) (Sheol h7585)
16 Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu.
Non temere quand’uno s’arricchisce, quando si accresce la gloria della sua casa.
17 Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä.
Perché, quando morrà, non porterà seco nulla; la sua gloria non scenderà dietro a lui.
18 Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä,
Benché tu, mentre vivi, ti reputi felice, e la gente ti lodi per i godimenti che ti procuri,
19 täytyy sinun mennä isiesi suvun tykö, jotka eivät ikinä enää valoa näe.
tu te ne andrai alla generazione de’ tuoi padri, che non vedranno mai più la luce.
20 Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.
L’uomo ch’è in onore e non ha intendimento è simile alle bestie che periscono.
