Psalmien 49
1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi. Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, maailman asukkaat kaikki,
Écoutez ceci, vous tous les peuples; prêtez l'oreille, vous tous les habitants du monde!
2 sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät.
Enfants du peuple et enfants des grands, le riche aussi bien que le pauvre.
3 Minun suuni puhuu viisautta, minun sydämeni ajatus on ymmärrystä.
Ma bouche prononcera des paroles sages, et les pensées de mon cœur sont pleines de sens.
4 Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, minä selitän ongelmani kannelta soittaen.
Je vais prêter l'oreille aux discours sentencieux; j'expose mon énigme au son de la harpe.
5 Miksi minä pelkäisin pahoina päivinä, kun minun vainoojani vääryys piirittää minut?
Pourquoi craindrais-je aux jours du malheur, quand l'iniquité de mes adversaires m'environne?
6 He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan.
Ils se confient en leurs biens, ils se glorifient de l'abondance de leurs richesses.
7 Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.
Mais l'homme ne saurait racheter son frère, ni payer à Dieu sa rançon.
8 Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta,
Car le rachat de leur âme est trop cher, et il ne se fera jamais,
9 että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi.
Pour qu'ils continuent de vivre à perpétuité, et qu'ils ne voient point le tombeau.
10 Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa.
Car on voit que les sages meurent; le fou et l'insensé périssent également, et laissent leurs biens à d'autres.
11 He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen; he nimittävät maatiloja nimensä mukaan.
Ils pensent que leurs maisons dureront éternellement, et leurs demeures d'âge en âge; ils ont donné leurs noms à leurs terres.
12 Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.
Mais l'homme ne peut demeurer dans son éclat; il est rendu semblable aux bêtes qui périssent.
13 Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän perässään niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. (Sela)
Telle est la voie sur laquelle ils se fient; et leurs successeurs se plaisent à leurs discours.
14 Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa. (Sheol h7585)
Ils sont poussés au Sépulcre comme un troupeau; la mort se repaîtra d'eux; les justes domineront sur eux au matin; leur beauté sera consumée dans le Sépulcre, loin de leurs habitations. (Sheol h7585)
15 Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. (Sela) (Sheol h7585)
Mais Dieu rachètera mon âme de la main du Sépulcre, quand il me prendra à lui. (Sélah) (Sheol h7585)
16 Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu.
Ne crains point, quand un homme s'enrichit, quand la gloire de sa maison s'accroît.
17 Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä.
Car, en mourant, il n'emportera rien; sa gloire ne descendra pas après lui.
18 Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä,
Que dans sa vie il rende son âme heureuse, qu'on te loue parce que tu te fais du bien,
19 täytyy sinun mennä isiesi suvun tykö, jotka eivät ikinä enää valoa näe.
Tu iras pourtant vers la génération de tes pères, qui ne reverront jamais la lumière.
20 Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.
L'homme qui est en honneur et qui n'a pas d'intelligence, devient semblable aux bêtes qui périssent.
