Psalmien 49
1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi. Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, maailman asukkaat kaikki,
Au chef des chantres. Des fils de Koré. Psaume. Écoutez ceci, vous tous, peuples, Prêtez l’oreille, vous tous, habitants du monde,
2 sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät.
Petits et grands, Riches et pauvres!
3 Minun suuni puhuu viisautta, minun sydämeni ajatus on ymmärrystä.
Ma bouche va faire entendre des paroles sages, Et mon cœur a des pensées pleines de sens.
4 Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, minä selitän ongelmani kannelta soittaen.
Je prête l’oreille aux sentences qui me sont inspirées, J’ouvre mon chant au son de la harpe.
5 Miksi minä pelkäisin pahoina päivinä, kun minun vainoojani vääryys piirittää minut?
Pourquoi craindrais-je aux jours du malheur, Lorsque l’iniquité de mes adversaires m’enveloppe?
6 He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan.
Ils ont confiance en leurs biens, Et se glorifient de leur grande richesse.
7 Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.
Ils ne peuvent se racheter l’un l’autre, Ni donner à Dieu le prix du rachat.
8 Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta,
Le rachat de leur âme est cher, Et n’aura jamais lieu;
9 että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi.
Ils ne vivront pas toujours, Ils n’éviteront pas la vue de la fosse.
10 Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa.
Car ils la verront: les sages meurent, L’insensé et le stupide périssent également, Et ils laissent à d’autres leurs biens.
11 He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen; he nimittävät maatiloja nimensä mukaan.
Ils s’imaginent que leurs maisons seront éternelles, Que leurs demeures subsisteront d’âge en âge, Eux dont les noms sont honorés sur la terre.
12 Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.
Mais l’homme qui est en honneur n’a point de durée, Il est semblable aux bêtes que l’on égorge.
13 Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän perässään niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. (Sela)
Telle est leur voie, leur folie, Et ceux qui les suivent se plaisent à leurs discours. (Pause)
14 Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa. (Sheol h7585)
Comme un troupeau, ils sont mis dans le séjour des morts, La mort en fait sa pâture; Et bientôt les hommes droits les foulent aux pieds, Leur beauté s’évanouit, le séjour des morts est leur demeure. (Sheol h7585)
15 Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. (Sela) (Sheol h7585)
Mais Dieu sauvera mon âme du séjour des morts, Car il me prendra sous sa protection. (Pause) (Sheol h7585)
16 Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu.
Ne sois pas dans la crainte parce qu’un homme s’enrichit, Parce que les trésors de sa maison se multiplient;
17 Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä.
Car il n’emporte rien en mourant, Ses trésors ne descendent point après lui.
18 Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä,
Il aura beau s’estimer heureux pendant sa vie, On aura beau te louer des jouissances que tu te donnes,
19 täytyy sinun mennä isiesi suvun tykö, jotka eivät ikinä enää valoa näe.
Tu iras néanmoins au séjour de tes pères, Qui jamais ne reverront la lumière.
20 Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.
L’homme qui est en honneur, et qui n’a pas d’intelligence, Est semblable aux bêtes que l’on égorge.
