Psalmien 49
1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi. Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, maailman asukkaat kaikki,
Au chef des chantres. Par les fils de Coré. Psaume. Ecoutez ceci, vous toutes, ô nations, soyez attentifs, vous tous, habitants du globe,
2 sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät.
les hommes d’humble condition comme les grands personnages, ensemble les riches et les pauvres!
3 Minun suuni puhuu viisautta, minun sydämeni ajatus on ymmärrystä.
Ma bouche prêche la sagesse, et la raison inspire les pensées de mon cœur.
4 Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, minä selitän ongelmani kannelta soittaen.
Je prête l’oreille aux sentences poétiques, et prélude avec la harpe aux piquants aphorismes.
5 Miksi minä pelkäisin pahoina päivinä, kun minun vainoojani vääryys piirittää minut?
Pourquoi m’exposerais-je à avoir peur aux jours de l’adversité? à me voir enveloppé par le péché qui s’attacherait à mes talons?
6 He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan.
De ceux qui se fient à leurs biens, et se glorifient de l’abondance de leurs richesses,
7 Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.
pas un ne saurait racheter son frère, ni donner à Dieu le coût de sa rançon.
8 Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta,
Le rachat de leur âme est à trop haut prix, il faut y renoncer à jamais.
9 että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi.
Pensent-ils donc vivre toujours, ne pas voir la tombe?
10 Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa.
Ils remarquent pourtant que les sages meurent, tout comme périssent le fou et le sot, en laissant leurs biens à d’autres.
11 He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen; he nimittävät maatiloja nimensä mukaan.
Ils s’imaginent que leurs maisons vont durer éternellement, leurs demeures de génération en génération, qu’ils attacheront leurs noms à leurs domaines.
12 Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.
Or les hommes ne se perpétuent pas dans leur splendeur; semblables aux animaux, ils ont une fin.
13 Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän perässään niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. (Sela)
Cette attitude chez eux est pure folie: qu’ils puissent, de leur bouche, se déclarer satisfaits de l’avenir. (Sélah)
14 Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa. (Sheol h7585)
Comme un troupeau ils s’avancent vers le Cheol; le matin venu, les hommes droits auront raison d’eux; le Cheol consume jusqu’à leur forme, ne leur servant pas longtemps de demeure. (Sheol h7585)
15 Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. (Sela) (Sheol h7585)
Toutefois Dieu délivrera mon âme du Cheol, quand il lui plaira de me retirer. (Sélah) (Sheol h7585)
16 Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu.
Ne sois pas alarmé si quelqu’un s’enrichit, et voit s’accroître le luxe de sa maison!
17 Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä.
Car, quand il mourra, il n’emportera rien; son luxe ne le suivra point dans la tombe.
18 Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä,
Il a beau se dire heureux durant sa vie, s’attirer des hommages par son bien-être:
19 täytyy sinun mennä isiesi suvun tykö, jotka eivät ikinä enää valoa näe.
il ira rejoindre la génération de ses pères, qui plus jamais ne verront la lumière.
20 Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.
L’Homme, au sein du luxe, s’il manque de raison, est pareil aux animaux: sa fin est certaine.
