Psalmien 49
1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi. Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, maailman asukkaat kaikki,
Hear this, all you people; give ear, all you inhabitants of the world:
2 sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät.
Both low and high, rich and poor, together.
3 Minun suuni puhuu viisautta, minun sydämeni ajatus on ymmärrystä.
My mouth shall speak of wisdom; and the meditation of my heart shall be of understanding.
4 Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, minä selitän ongelmani kannelta soittaen.
I will incline mine ear to a parable: I will open my dark saying upon the harp.
5 Miksi minä pelkäisin pahoina päivinä, kun minun vainoojani vääryys piirittää minut?
Wherefore should I fear in the days of evil, when the iniquity of my heels shall compass me about?
6 He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan.
They that trust in their wealth, and boast themselves in the multitude of their riches;
7 Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.
None of them can by any means redeem his brother, nor give to God a ransom for him:
8 Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta,
(For the redemption of their soul is precious, and it ceases for ever: )
9 että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi.
That he should still live for ever, and not see corruption.
10 Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa.
For he sees that wise men die, likewise the fool and the brutish person perish, and leave their wealth to others.
11 He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen; he nimittävät maatiloja nimensä mukaan.
Their inward thought is, that their houses shall continue for ever, and their dwelling places to all generations; they call their lands after their own names.
12 Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.
Nevertheless man being in honour abides not: he is like the beasts that perish.
13 Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän perässään niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. (Sela)
This their way is their folly: yet their posterity approve their sayings. (Selah)
14 Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa. (Sheol h7585)
Like sheep they are laid in the grave; death shall feed on them; and the upright shall have dominion over them in the morning; and their beauty shall consume in the grave from their dwelling. (Sheol h7585)
15 Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. (Sela) (Sheol h7585)
But God will redeem my soul from the power of the grave: for he shall receive me. (Selah) (Sheol h7585)
16 Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu.
Be not you afraid when one is made rich, when the glory of his house is increased;
17 Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä.
For when he dies he shall carry nothing away: his glory shall not descend after him.
18 Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä,
Though while he lived he blessed his soul: and men will praise you, when you do well to yourself.
19 täytyy sinun mennä isiesi suvun tykö, jotka eivät ikinä enää valoa näe.
He shall go to the generation of his fathers; they shall never see light.
20 Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.
Man that is in honour, and understands not, is like the beasts that perish.
