< Psalmien 49 >
1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi. Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, maailman asukkaat kaikki,
Kathutkung: Korah capanaw Tamimaya hetheh thai awh haw. Talai van kaawm e pueng thai awh haw.
2 sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät.
Ka rahnoum hoi ka rasang, ka tawnta hoi ka mathoe pueng cungtalah thai awh haw.
3 Minun suuni puhuu viisautta, minun sydämeni ajatus on ymmärrystä.
Ka kâko ni lungangnae lawk a dei han. Hahoi, ka lungthin khopouknae ni panuethainae a poe han.
4 Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, minä selitän ongelmani kannelta soittaen.
Cingthuilawk koe lah ka hnâ ka pakeng vaiteh, lawk ka ru ka dei e hah, ka ratoung hoi ka cai sak han.
5 Miksi minä pelkäisin pahoina päivinä, kun minun vainoojani vääryys piirittää minut?
Thoenae ni na kalup navah, bangkongmaw hnin kathout nah ka taki han.
6 He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan.
Ahnimouh teh amamae hnopai hah a kâuep awh teh, a tawnta awh e dawk ka kâoup awh nakunghai,
7 Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.
amamae hmaunawngha apinihai ratang thai mahoeh. Ratangnae phu Cathut koe poe thai hoeh.
8 Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta,
Ahnimae hringnae ratang nahane aphu apap poung. Hatdawkvah, nâtuek hai poe hane khout thai hoeh.
9 että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi.
Ratang pawiteh, a yungyoe a hring han doeh. Pawknae koe phat mahoeh.
10 Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa.
Tamilungkaang hai a due. Hot patetvanlah, tamipathu hoi bangpuibangpa lah kaawm hoeh e hai a due van. Hahoi, hnopainaw hah ayânaw hanelah a ceitakhai awh tie hah a hmu awh.
11 He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen; he nimittävät maatiloja nimensä mukaan.
A lungthung hoi teh amamae im hah a yungyoe kangning hanelah a pouk awh. A onae im hah se pueng dawk kangning hanelah a pouk awh. Amamae ram hah a min a phu sak awh.
12 Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.
Hatei, tami heh bari lah ao eiteh, kangning hoeh. Kahmakatanae koe ka phat e saring patetlah doeh ao.
13 Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän perässään niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. (Sela)
Hethateh tamipathunaw e lamthung doeh. Hahoi, a catounnaw hai a dei awh e patetlah ao awh.
14 Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa. (Sheol )
A duenae hmuen koelah ceikhai e tu patetlah ao awh. Duenae ni a ca awh han. Tamikalannaw ni khodai toteh a uk awh han. A onae hmuen koehoi ahlanae hmuen koe a takthai meihawinae naw teh, phuen vah koung a pawk han. (Sheol )
15 Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. (Sela) (Sheol )
Hatei, ka hringnae hateh, Cathut ni phuen thaonae koehoi a ratang han. Bangkongtetpawiteh, ama ni na coe han. (Sheol )
16 Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu.
Tami buet touh a tawnta teh, a imthungkhu bawilennae hoi hoehoe a kâthap navah, taket hanh.
17 Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä.
Bangkongtetpawiteh, a due toteh banghai sin thai kalawn mahoeh. A bawilennae ni hai kâbang sin kalawn mahoeh.
18 Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä,
A hring nathung yawhawi kacoepounge lah kâpouk nakunghai, na tawnta dawkvah tami ni ka pholen nakunghai,
19 täytyy sinun mennä isiesi suvun tykö, jotka eivät ikinä enää valoa näe.
a napanaw ceinae koe a cei van vaiteh, nâtuek hai kho ang hmawt thai awh mahoeh toe.
20 Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.
Tami ni bari e lah ao eiteh, panuethainae ka tawn hoeh e teh, saring kahmakata e patetlah doeh ao.