Psalmien 48

1 Laulu, koorahilaisten virsi. Suuri on Herra ja korkeasti ylistettävä meidän Jumalamme kaupungissa, pyhällä vuorellansa.

En Psalmvisa, Korah barnas. Stor är Herren, och högt berömd, uti vår Guds stad, på hans helga berg.

2 Kauniina kohoaa, kaiken maan ilona, pohjan puolella Siionin vuori, suuren kuninkaan kaupunki.

Det berget Zion är såsom en skön telning, på hvilko hela landet tröster; på den sidone norrut ligger den stora Konungens stad.

3 Jumala on sen linnoissa turvaksi tunnettu.

Gud är känd i hans palats, att han beskärmaren är.

4 Sillä katso, kuninkaat kokoontuivat, hyökkäsivät yhdessä.

Ty si, Konungar äro församlade, och med hvarannan framdragne.

5 Mutta he näkivät sen, hämmästyivät, peljästyivät ja pakenivat pois.

De hafva förundrat sig, då de detta sågo; vordo häpne och omstörta.

6 Vavistus valtasi heidät siellä, tuska niinkuin synnyttäväisen.

Bäfvande är dem der påkommet, ångest såsom ene födande qvinno.

7 Itätuulella sinä särjet Tarsiin-laivat.

Du sönderbråkar skeppen i hafvet, igenom östanväder.

8 Niinkuin me olimme kuulleet, niin me sen nyt näimme Herran Sebaotin kaupungissa, meidän Jumalamme kaupungissa: Jumala pitää sen lujana iankaikkisesti. (Sela)

Såsom vi hört hafve, så se vi det på Herrans Zebaoths stad, vår Guds stad. Gud håller honom vid magt evinnerliga. (Sela)

9 Jumala, me tutkistelemme sinun armoasi sinun temppelissäsi.

Gud, vi förbide dina godhet i ditt tempel.

10 Jumala, niinkuin sinun nimesi, niin ulottuu sinun ylistyksesi maan ääriin saakka; sinun oikea kätesi on vanhurskautta täynnä.

Gud, såsom ditt Namn, så är ock ditt lof, allt intill verldenes ändar; din högra hand är full med rättfärdighet.

11 Siionin vuori iloitsee, Juudan tyttäret riemuitsevat sinun tuomioistasi.

Berget Zion fröjde sig, och Juda döttrar vare glada, för dina rätters skull.

12 Kiertäkää Siion, käykää sen ympäri, lukekaa sen tornit.

Går omkring Zion och beskåder det; täljer dess torn;

13 Tarkatkaa sen muurit, kulkekaa sen linnat, kertoaksenne niistä tulevalle polvelle.

Gifver granna akt uppå dess murar, och upphöjer dess palats; på det man derom må förkunna för efterkommanderna.

14 Sillä tämä on Jumala, meidän Jumalamme, aina ja iankaikkisesti; hän johdattaa meitä kuolemaan asti.

Ty denne Guden är vår Gud, alltid och evinnerliga; han förer oss såsom ungdomen.