Psalmien 48
1 Laulu, koorahilaisten virsi. Suuri on Herra ja korkeasti ylistettävä meidän Jumalamme kaupungissa, pyhällä vuorellansa.
IEOWA meid lapalap, o a indand mau melel nan kanim en atail Kot, pon sapwilim a dol saraui!
2 Kauniina kohoaa, kaiken maan ilona, pohjan puolella Siionin vuori, suuren kuninkaan kaupunki.
Meid kaselel en dol Sion a uda, me sap karos kin peren kida; ni pali apong kanim en nanamarki lapalap mimi ia.
3 Jumala on sen linnoissa turvaksi tunnettu.
Toun im kalaimun akan asa Kot, me i pere parail.
4 Sillä katso, kuninkaat kokoontuivat, hyökkäsivät yhdessä.
Pwe kilang, nanmarki kan pokon pena, ap daulul wei.
5 Mutta he näkivät sen, hämmästyivät, peljästyivät ja pakenivat pois.
Irail puriamui kila ni ar kilanger mepukat; irail masapwekadar o tanger.
6 Vavistus valtasi heidät siellä, tuska niinkuin synnyttäväisen.
Irail rerer, o re masak dueta li pan naitik amen.
7 Itätuulella sinä särjet Tarsiin-laivat.
Kom kin kotin kawela sop en Tarsis ki ang en mas en lang.
8 Niinkuin me olimme kuulleet, niin me sen nyt näimme Herran Sebaotin kaupungissa, meidän Jumalamme kaupungissa: Jumala pitää sen lujana iankaikkisesti. (Sela)
Duen atail rongadar, iduen kitail kin kilangada nan kanim en Ieowa Sepaot, nan kanim en atail Kot; Kot kin kolekol i kokolata. (Sela)
9 Jumala, me tutkistelemme sinun armoasi sinun temppelissäsi.
Maing Kot se kin tamatamanda omui kalangan nan sapwilim ar tanpas im en kaudok.
10 Jumala, niinkuin sinun nimesi, niin ulottuu sinun ylistyksesi maan ääriin saakka; sinun oikea kätesi on vanhurskautta täynnä.
Maing Kot duen mar omui iduen wau omui lel ni imwin sappa; pali maun omui me dir en pung.
11 Siionin vuori iloitsee, Juudan tyttäret riemuitsevat sinun tuomioistasi.
Dol en Sion en pereperen, o nain Iuda seripein ko en insenemauki omui kadeik kan.
12 Kiertäkää Siion, käykää sen ympäri, lukekaa sen tornit.
Komail kaidong kapil pena Sion, wadok im teng kan;
13 Tarkatkaa sen muurit, kulkekaa sen linnat, kertoaksenne niistä tulevalle polvelle.
Kilekilang mau a kel takai kan, o kasakasaui a im kalaimun akan, pwe komail en kak kasoia ong men mur akan,
14 Sillä tämä on Jumala, meidän Jumalamme, aina ja iankaikkisesti; hän johdattaa meitä kuolemaan asti.
Me Kot men et, pan atail Kot ansau karos kokolata. A pan kotin kalua kitail kokolata.
