Psalmien 46

1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten laulu, korkeassa äänialassa. Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva.

Til songmeisteren; av Korahs born, etter Alamot; ein song. Gud er mi hyggja og vår styrke, fullvel røynd i trengslor.

2 Sentähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret meren pohjaan vajoaisivat,

Difor ottast me ikkje, um so jordi vert umskift, og um fjelli ragar hjarta av storhavet,

3 vaikka sen vedet pauhaisivat ja kuohuisivat ja vuoret vapisisivat sen raivosta. (Sela)

um havbårorne dyn og skumar, og fjelli skjelv for deira ofse. (Sela)

4 Virta lähteinensä ilahuttaa Jumalan kaupungin, Korkeimman pyhät asunnot.

Der er ei å, hennar bekkjer gled Guds by, den heilage stad der den Høgste bur.

5 Jumala on sen keskellä, ei se horju, Jumala auttaa sitä jo aamun koittaessa.

Gud er midt i honom, so han skal ikkje rugga; Gud hjelper honom i morgonlysingi.

6 Pakanat pauhaavat, valtakunnat horjuvat; kun hän jylisee, huojuu maa.

Folkeslag rasa, rike vart rikka, han let si røyst ljoda, jordi bråna.

7 Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme. (Sela)

Herren, allhers drott, er med oss; Jakobs Gud er vår faste borg. (Sela)

8 Tulkaa, katsokaa Herran töitä, hänen, joka tekee hämmästyttäviä tekoja maan päällä:

Kom og sjå Herrens storverk, som gjer øydeleggjingar på jordi.

9 hän lopettaa sodat maan ääriin saakka, hän särkee jousen, taittaa keihään, polttaa sotavaunut tulessa.

Han gjer ende på herferder yver all jordi, bryt bogen sund og høgg spjotet av; stridsvognerne brenner han upp i eld.

10 "Heretkää ja tietäkää, että minä olen Jumala, korkea kansojen keskellä, korkea maan päällä."

«Haldt upp og kjenn at eg er Gud! Eg er upphøgd millom folki, upphøgd på jordi.»

11 Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme. (Sela)

Herren, allhers drott, er med oss; Jakobs Gud er vår faste borg. (Sela)