< Psalmien 46 >
1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten laulu, korkeassa äänialassa. Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva.
(Til sangmesteren. Af Koras sønner. Al-alamot. En sang.) Gud er vor Tilflugt og Styrke, en Hjælp i Angster, prøvet til fulde
2 Sentähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret meren pohjaan vajoaisivat,
Derfor frygter vi ikke, om Jorden end bølger og Bjergene styrter i Havenes Skød,
3 vaikka sen vedet pauhaisivat ja kuohuisivat ja vuoret vapisisivat sen raivosta. (Sela)
om end deres Vande bruser og syder og Bjergene skælver ved deres Vælde. (Sela)
4 Virta lähteinensä ilahuttaa Jumalan kaupungin, Korkeimman pyhät asunnot.
En Flod og dens Bække glæder Guds Stad, den Højeste har helliget sin Bolig;
5 Jumala on sen keskellä, ei se horju, Jumala auttaa sitä jo aamun koittaessa.
i den er Gud, den rokkes ikke, Gud bringer den Hjælp, når Morgen gryr.
6 Pakanat pauhaavat, valtakunnat horjuvat; kun hän jylisee, huojuu maa.
Folkene larmed, Rigerne vakled, han løfted Røsten, så Jorden skjalv,
7 Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme. (Sela)
Hærskarers HERRE er med os, Jakobs Gud er vor faste Borg. (Sela)
8 Tulkaa, katsokaa Herran töitä, hänen, joka tekee hämmästyttäviä tekoja maan päällä:
Kom hid og se på HERRENs Værk, han har udført frygtelige Ting på Jord.
9 hän lopettaa sodat maan ääriin saakka, hän särkee jousen, taittaa keihään, polttaa sotavaunut tulessa.
Han gør Ende på Krig til Jordens Grænser, han splintrer Buen, sønderbryder Spydene, Skjoldene tænder han i Brand.
10 "Heretkää ja tietäkää, että minä olen Jumala, korkea kansojen keskellä, korkea maan päällä."
Hold inde og kend, at jeg er Gud, ophøjet blandt Folkene, ophøjet på Jorden!
11 Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme. (Sela)
Hærskarers HERRE er med os, Jakobs Gud er vor faste Borg. (Sela)