Psalmien 44

1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä.

En undervisning Korah barnas, till att föresjunga. Gud, vi hafve med våra öron hört, våre fäder hafva det förtäljt oss, hvad du i deras dagar gjort hafver fordom.

2 Sinä karkoitit kädelläsi pakanat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit.

Du hafver med dine hand fördrifvit Hedningarna; men dem hafver du insatt. Du hafver förderfvat folken; men dem hafver du utvidgat.

3 Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt.

Ty de hafva icke intagit landet genom sitt svärd, och deras arm halp dem intet; utan din högra hand, din arm och ditt ansigtes ljus; ty du hade ett behag till dem.

4 Sinä, Jumala, sinä olet minun kuninkaani, toimita Jaakobille apu.

Gud, du äst den samme min Konung, som Jacob hjelp tillsäger.

5 Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme.

Igenom dig skole vi nederslå våra fiendar. I ditt Namn vilje vi undertrampa dem som sig emot oss sätta.

6 Sillä en minä jouseeni luota, eikä miekkani minua auta;

Ty Jag förlåter mig icke uppå min båga, och mitt svärd kan intet hjelpa mig;

7 vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään.

Utan du hjelper oss ifrå våra fiendar, och gör dem till skam, som hata oss.

8 Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. (Sela)

Vi vilje dagliga berömma oss af Gudi, och tacka dino Namne evinnerliga. (Sela)

9 Kuitenkin sinä meidät hylkäsit ja saatoit meidät häpeään, et lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa.

Hvi bortdrifver du då nu oss, och låter oss till skam varda; och drager icke ut i vårom här?

10 Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja meidän vihamiehemme ryöstivät saalista.

Du låter oss fly för våra fiendar, att de, som oss hata, skola beröfva oss.

11 Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanain sekaan.

Du låter uppäta oss såsom får, och förströr oss ibland Hedningarna.

12 Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt.

Du säljer ditt folk förgäfves, och tager der intet före.

13 Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvaisten pilkaksi ja ivaksi.

Du gör oss till smälek vårom grannom; till spott och hån dem som omkring oss äro.

14 Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille.

Du gör oss till ett ordspråk ibland Hedningarna, och att folken rista hufvudet öfver oss.

15 Joka päivä on häväistykseni minun edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut,

Dagliga är min smälek för mig, och mitt ansigte är fullt med skam;

16 herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden.

Att jag måste de försmädare och lastare höra, och fienderna och de hämndgiruga se.

17 Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unhottaneet emmekä sinun liittoasi rikkoneet.

Allt detta är öfver oss kommet, och vi hafve dock intet förgätit dig, eller otroliga i ditt förbund handlat.

18 Ei ole meidän sydämemme sinusta luopunut, eivät meidän askeleemme sinun polultasi poikenneet.

Vårt hjerta är icke affallet, eller vår gång viken ifrå din väg;

19 Kuitenkin sinä runtelit meidät aavikkosutten asuinsijoilla ja peitit meidät synkeydellä.

Att du så sönderslår oss ibland drakar, och öfvertäcker oss med mörker.

20 Jos me olisimme unhottaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,

Om vi vår Guds Namn förgätit hade, och våra händer upplyft till en främmande Gud;

21 eikö Jumala olisi sitä tutkituksi saanut, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet?

Det kunde Gud väl finna. Nu känner han ju vår hjertans grund.

22 Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina.

Ty vi varde ju dagliga för dina skull dräpne, och äro räknade såsom slagtefår.

23 Heräjä, miksi nukut, Herra? Nouse, älä iäksi hylkää.

Uppväck dig, Herre; hvi sofver du? Vaka upp, och bortdrif oss icke med allo.

24 Miksi peität kasvosi, unhotat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme?

Hvi fördöljer du ditt ansigte; och förgäter vårt elände och tvång?

25 Sillä meidän sielumme on vaipunut tomuun, meidän ruumiimme painunut maahan.

Ty vår själ är nederböjd till jordena; vår buk låder vid jordena.

26 Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden.

Statt upp, hjelp oss, och förlös oss, för dina godhets skull.