Psalmien 44
1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä.
Oh ʼElohim, escuchamos con nuestros oídos, Nos contaron nuestros antepasados Las obras que Tú hiciste en sus días, En los tiempos antiguos.
2 Sinä karkoitit kädelläsi pakanat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit.
Con tu mano expulsaste a las naciones Para establecerlos a ellos. Abatiste a los pueblos y los echaste.
3 Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt.
No poseyeron la tierra por su espada, Ni los libró su brazo, Sino tu mano derecha, tu brazo y la luz de tu rostro, Porque te complaciste en ellos.
4 Sinä, Jumala, sinä olet minun kuninkaani, toimita Jaakobille apu.
Tú eres mi Rey, oh ʼElohim. ¡Ordena las victorias de Jacob!
5 Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme.
Por medio de Ti sacudiremos a nuestros enemigos. En tu Nombre pisotearemos a los que se levantan contra nosotros.
6 Sillä en minä jouseeni luota, eikä miekkani minua auta;
Porque no confiaré en mi arco, Ni mi espada me salvará.
7 vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään.
Pero Tú nos salvaste de nuestros adversarios Y avergonzaste a los que nos aborrecen.
8 Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. (Sela)
En ʼElohim nos gloriaremos todo el día Y alabaremos tu Nombre para siempre. (Selah)
9 Kuitenkin sinä meidät hylkäsit ja saatoit meidät häpeään, et lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa.
Pero nos desechaste y nos avergonzaste. No sales con nuestros ejércitos.
10 Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja meidän vihamiehemme ryöstivät saalista.
Nos haces retroceder del adversario. Los que nos aborrecen nos saquean.
11 Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanain sekaan.
Nos entregas como ovejas para el matadero Y nos esparciste entre las naciones.
12 Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt.
Vendes a tu pueblo por nada. Ningún beneficio exiges por ellos.
13 Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvaisten pilkaksi ja ivaksi.
Nos convertiste en oprobio de nuestros vecinos, En escarnio y burla de los que nos rodean.
14 Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille.
Nos pusiste como refrán entre las naciones, Un objeto de burla en medio de los pueblos.
15 Joka päivä on häväistykseni minun edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut,
Todo el día mi deshonor está delante de mí Y la confusión cubre mi cara,
16 herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden.
Por la voz del que me critica y deshonra Por causa del enemigo y del vengativo.
17 Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unhottaneet emmekä sinun liittoasi rikkoneet.
Todo esto nos vino, Pero no nos olvidamos de Ti, Ni fuimos infieles a tu Pacto.
18 Ei ole meidän sydämemme sinusta luopunut, eivät meidän askeleemme sinun polultasi poikenneet.
Nuestro corazón no se volvió atrás, Ni nuestros pasos se desviaron de tu senda.
19 Kuitenkin sinä runtelit meidät aavikkosutten asuinsijoilla ja peitit meidät synkeydellä.
Pero Tú nos aplastaste en un sitio de chacales, Y nos cubriste con la sombra de muerte.
20 Jos me olisimme unhottaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,
Si nos olvidamos del Nombre de nuestro ʼElohim O alzamos nuestras manos a un ʼelohim extraño,
21 eikö Jumala olisi sitä tutkituksi saanut, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet?
¿ʼElohim no demandaría esto? Porque Él conoce los secretos del corazón.
22 Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina.
Pero por tu causa nos matan cada día. Somos considerados como ovejas para el matadero.
23 Heräjä, miksi nukut, Herra? Nouse, älä iäksi hylkää.
Despiértate, ʼAdonay. ¿Por qué duermes? Despiértate, no nos rechaces para siempre.
24 Miksi peität kasvosi, unhotat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme?
¿Por qué escondes tu rostro Y te olvidas de la aflicción y de nuestra opresión?
25 Sillä meidän sielumme on vaipunut tomuun, meidän ruumiimme painunut maahan.
Porque nuestra alma está agobiada hasta el polvo Y nuestro cuerpo está pegado a la tierra.
26 Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden.
Levántate, sé nuestra Ayuda. Redímenos por tu misericordia.
