Psalmien 44
1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä.
S svojimi ušesi smo slišali, oh Bog, naši očetje so nam povedali, kakšno delo si storil v njihovih dneh, v davnih časih.
2 Sinä karkoitit kädelläsi pakanat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit.
Kako si s svojo roko napodil pogane in naselil njih; kako si prizadel ljudstvo in jih pregnal.
3 Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt.
Kajti dežele niso prejeli v posest s svojim lastnim mečem niti jih ni rešil njihov lastni laket, temveč tvoja desnica in tvoj laket in svetloba tvojega obličja, ker imaš do njih naklonjenost.
4 Sinä, Jumala, sinä olet minun kuninkaani, toimita Jaakobille apu.
Ti si moj Kralj, oh Bog, zapovej osvoboditve za Jakoba.
5 Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme.
S teboj bomo podrli svoje sovražnike. S tvojim imenom bomo pomendrali te, ki se dvigujejo zoper nas.
6 Sillä en minä jouseeni luota, eikä miekkani minua auta;
Kajti ne bom zaupal v svoj lok niti me ne bo rešil moj meč.
7 vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään.
Toda ti si nas rešil pred našimi sovražniki in osramotil tiste, ki so nas sovražili.
8 Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. (Sela)
Z Bogom se bahamo ves dan in tvoje ime hvalimo na veke. (Sela)
9 Kuitenkin sinä meidät hylkäsit ja saatoit meidät häpeään, et lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa.
Toda ti si nas zavrgel in nas izročil v sramoto, in z našimi vojskami ne greš naprej.
10 Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja meidän vihamiehemme ryöstivät saalista.
Delaš nas, da se pred sovražnikom obračamo nazaj, in tisti, ki nas sovražijo, plenijo zase.
11 Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanain sekaan.
Izročil si nas kakor ovce, določene za hrano in razkropil si nas med pogane.
12 Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt.
Zastonj prodajaš svoje ljudstvo in svojega bogastva ne povečuješ z njihovo ceno.
13 Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvaisten pilkaksi ja ivaksi.
Delaš nas [za] grajo našim sosedom, norčevanje in posmeh tem, ki so okoli nas.
14 Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille.
Delaš nas [za] tarčo posmeha med pogani, zmajevanje z glavo med ljudstvom.
15 Joka päivä on häväistykseni minun edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut,
Moja zmedenost je nenehno pred menoj in pokrila me je sramota mojega obraza
16 herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden.
zaradi glasu tistega, ki me graja in preklinja zaradi sovražnika in maščevalca.
17 Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unhottaneet emmekä sinun liittoasi rikkoneet.
Vse to je prišlo nad nas, vendar te nismo pozabili niti s tvojo zavezo nismo ravnali napačno.
18 Ei ole meidän sydämemme sinusta luopunut, eivät meidän askeleemme sinun polultasi poikenneet.
Naše srce se ni obrnilo niti se naši koraki niso nagnili s tvoje poti,
19 Kuitenkin sinä runtelit meidät aavikkosutten asuinsijoilla ja peitit meidät synkeydellä.
čeprav si nas boleče zlomil na kraju zmajev in nas pokril s smrtno senco.
20 Jos me olisimme unhottaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,
Če smo pozabili ime svojega Boga ali iztegnili roke k tujemu bogu,
21 eikö Jumala olisi sitä tutkituksi saanut, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet?
mar Bog tega ne bo razpoznal? Kajti on pozna skrivnosti srca.
22 Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina.
Da, zaradi tebe smo pobijani ves dan, imajo nas kakor ovce za zakol.
23 Heräjä, miksi nukut, Herra? Nouse, älä iäksi hylkää.
Zbudi se, zakaj spiš, oh Gospod? Vstani, ne zavrzi nas za vedno.
24 Miksi peität kasvosi, unhotat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme?
Zakaj skrivaš svoj obraz in pozabljaš našo stisko in naše zatiranje?
25 Sillä meidän sielumme on vaipunut tomuun, meidän ruumiimme painunut maahan.
Kajti naša duša je sklonjena v prah, naš trebuh se lepi na zemljo.
26 Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden.
Vstani za našo pomoč in nas odkupi zaradi svojih usmiljenj.
