Psalmien 44
1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä.
Bože, svojim ušima slušasmo, oci nam naši pripovijedaše djelo koje si uèinio u njihovo vrijeme, u staro vrijeme.
2 Sinä karkoitit kädelläsi pakanat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit.
Rukom svojom izgnao si narode, a njih posadio; iskorijenio si plemena, a njih namnožio.
3 Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt.
Jer ne zadobiše zemlje svojim maèem, niti im mišica njihova pomože, nego tvoja desnica i tvoja mišica, i svjetlost lica tvojega, jer ti bijahu omiljeli.
4 Sinä, Jumala, sinä olet minun kuninkaani, toimita Jaakobille apu.
Bože, care moj, ti si onaj isti, pošlji pomoæ Jakovu!
5 Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme.
S tobom æemo izbosti neprijatelje svoje, i s imenom tvojim izgaziæemo one koji ustaju na nas.
6 Sillä en minä jouseeni luota, eikä miekkani minua auta;
Jer se ne uzdam u luk svoj, niti æe mi maè moj pomoæi.
7 vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään.
Nego æeš nas ti izbaviti od neprijatelja našijeh, i nenavidnike naše posramiæeš.
8 Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. (Sela)
Bogom æemo se hvaliti svaki dan, i ime tvoje slaviæemo dovijeka.
9 Kuitenkin sinä meidät hylkäsit ja saatoit meidät häpeään, et lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa.
Ali sad si nas povrgao i posramio, i ne ideš s vojskom našom.
10 Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja meidän vihamiehemme ryöstivät saalista.
Obraæaš nas te bježimo ispred neprijatelja, i neprijatelji nas naši haraju.
11 Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanain sekaan.
Dao si nas kao ovce da nas jedu, i po narodima rasijao si nas.
12 Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt.
U bescjenje si prodao narod svoj, i nijesi mu podigao cijene.
13 Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvaisten pilkaksi ja ivaksi.
Dao si nas na potsmijeh susjedima našijem, da nam se rugaju i sramote nas koji žive oko nas.
14 Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille.
Naèinio si od nas prièu u naroda, gledajuæi nas mašu glavom tuðinci.
15 Joka päivä on häväistykseni minun edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut,
Svaki je dan sramota moja preda mnom, i stid je popao lice moje
16 herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden.
Od rijeèi potsmjevaèevih i rugaèevih, i od pogleda neprijateljevih i osvetljivèevih.
17 Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unhottaneet emmekä sinun liittoasi rikkoneet.
Sve ovo snaðe nas; ali ne zaboravismo tebe, niti prestupismo zavjeta tvojega.
18 Ei ole meidän sydämemme sinusta luopunut, eivät meidän askeleemme sinun polultasi poikenneet.
Ne otstupi natrag srce naše, i stope naše ne zaðoše s puta tvojega.
19 Kuitenkin sinä runtelit meidät aavikkosutten asuinsijoilla ja peitit meidät synkeydellä.
Kad si nas bio u zemlji zmajevskoj, i pokrivao nas sjenom smrtnijem,
20 Jos me olisimme unhottaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,
Onda da bijasmo zaboravili ime Boga svojega i podigli ruke svoje k Bogu tuðemu,
21 eikö Jumala olisi sitä tutkituksi saanut, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet?
Ne bi li Bog iznašao to? Jer on zna tajne u srcu.
22 Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina.
A ubijaju nas za tebe svaki dan; s nama postupaju kao s ovcama klanicama.
23 Heräjä, miksi nukut, Herra? Nouse, älä iäksi hylkää.
Ustani, što spavaš, Gospode! Probudi se, nemoj odbaciti zasvagda.
24 Miksi peität kasvosi, unhotat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme?
Zašto kriješ lice svoje? zaboravljaš nevolju i muku našu?
25 Sillä meidän sielumme on vaipunut tomuun, meidän ruumiimme painunut maahan.
Duša naša pade u prah, tijelo je naše baèeno na zemlju.
26 Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden.
Ustani, pomoæi naša, i izbavi nas radi milosti svoje.
