Psalmien 44
1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä.
in finem filiis Core ad intellectum
2 Sinä karkoitit kädelläsi pakanat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit.
Deus auribus nostris audivimus patres nostri adnuntiaverunt nobis opus quod operatus es in diebus eorum in diebus antiquis
3 Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt.
manus tua gentes disperdit et plantasti eos adflixisti populos et expulisti eos
4 Sinä, Jumala, sinä olet minun kuninkaani, toimita Jaakobille apu.
nec enim in gladio suo possederunt terram et brachium eorum non salvavit eos sed dextera tua et brachium tuum et inluminatio faciei tuae quoniam conplacuisti in eis
5 Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme.
tu es ipse rex meus et Deus meus qui mandas salutes Iacob
6 Sillä en minä jouseeni luota, eikä miekkani minua auta;
in te inimicos nostros ventilabimus cornu et in nomine tuo spernemus insurgentes in nobis
7 vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään.
non enim in arcu meo sperabo et gladius meus non salvabit me
8 Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. (Sela)
salvasti enim nos de adfligentibus nos et odientes nos confudisti
9 Kuitenkin sinä meidät hylkäsit ja saatoit meidät häpeään, et lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa.
in Deo laudabimur tota die et in nomine tuo confitebimur in saeculum diapsalma
10 Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja meidän vihamiehemme ryöstivät saalista.
nunc autem reppulisti et confudisti nos et non egredieris in virtutibus nostris
11 Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanain sekaan.
avertisti nos retrorsum post inimicos nostros et qui oderunt nos diripiebant sibi
12 Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt.
dedisti nos tamquam oves escarum et in gentibus dispersisti nos
13 Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvaisten pilkaksi ja ivaksi.
vendidisti populum tuum sine pretio et non fuit multitudo in commutationibus nostris
14 Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille.
posuisti nos obprobrium vicinis nostris subsannationem et derisum his qui in circuitu nostro
15 Joka päivä on häväistykseni minun edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut,
posuisti nos in similitudinem gentibus commotionem capitis in populis
16 herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden.
tota die verecundia mea contra me est et confusio faciei meae cooperuit me
17 Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unhottaneet emmekä sinun liittoasi rikkoneet.
a voce exprobrantis et obloquentis a facie inimici et persequentis
18 Ei ole meidän sydämemme sinusta luopunut, eivät meidän askeleemme sinun polultasi poikenneet.
haec omnia venerunt super nos nec obliti sumus te et inique non egimus in testamento tuo
19 Kuitenkin sinä runtelit meidät aavikkosutten asuinsijoilla ja peitit meidät synkeydellä.
et non recessit retrorsum cor nostrum et declinasti semitas nostras a via tua
20 Jos me olisimme unhottaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,
quoniam humiliasti nos in loco adflictionis et cooperuit nos umbra mortis
21 eikö Jumala olisi sitä tutkituksi saanut, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet?
si obliti sumus nomen Dei nostri et si expandimus manus nostras ad deum alienum
22 Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina.
nonne Deus requiret ista ipse enim novit abscondita cordis quoniam propter te mortificamur omni die aestimati sumus sicut oves occisionis
23 Heräjä, miksi nukut, Herra? Nouse, älä iäksi hylkää.
exsurge quare dormis Domine exsurge et ne repellas in finem
24 Miksi peität kasvosi, unhotat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme?
quare faciem tuam avertis oblivisceris inopiae nostrae et tribulationis nostrae
25 Sillä meidän sielumme on vaipunut tomuun, meidän ruumiimme painunut maahan.
quoniam humiliata est in pulvere anima nostra conglutinatus est in terra venter noster
26 Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden.
exsurge adiuva nos et redime nos propter nomen tuum
