Psalmien 44
1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä.
In finem. Filiis Core ad intellectum.
2 Sinä karkoitit kädelläsi pakanat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit.
Deus, auribus nostris audivimus, patres nostri annuntiaverunt nobis, opus quod operatus es in diebus eorum, et in diebus antiquis.
3 Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt.
Manus tua gentes disperdidit, et plantasti eos; afflixisti populos, et expulisti eos.
4 Sinä, Jumala, sinä olet minun kuninkaani, toimita Jaakobille apu.
Nec enim in gladio suo possederunt terram, et brachium eorum non salvavit eos: sed dextera tua et brachium tuum, et illuminatio vultus tui, quoniam complacuisti in eis.
5 Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme.
Tu es ipse rex meus et Deus meus, qui mandas salutes Jacob.
6 Sillä en minä jouseeni luota, eikä miekkani minua auta;
In te inimicos nostros ventilabimus cornu, et in nomine tuo spernemus insurgentes in nobis.
7 vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään.
Non enim in arcu meo sperabo, et gladius meus non salvabit me:
8 Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. (Sela)
salvasti enim nos de affligentibus nos, et odientes nos confudisti.
9 Kuitenkin sinä meidät hylkäsit ja saatoit meidät häpeään, et lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa.
In Deo laudabimur tota die, et in nomine tuo confitebimur in sæculum.
10 Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja meidän vihamiehemme ryöstivät saalista.
Nunc autem repulisti et confudisti nos, et non egredieris, Deus, in virtutibus nostris.
11 Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanain sekaan.
Avertisti nos retrorsum post inimicos nostros, et qui oderunt nos diripiebant sibi.
12 Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt.
Dedisti nos tamquam oves escarum, et in gentibus dispersisti nos.
13 Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvaisten pilkaksi ja ivaksi.
Vendidisti populum tuum sine pretio, et non fuit multitudo in commutationibus eorum.
14 Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille.
Posuisti nos opprobrium vicinis nostris; subsannationem et derisum his qui sunt in circuitu nostro.
15 Joka päivä on häväistykseni minun edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut,
Posuisti nos in similitudinem gentibus; commotionem capitis in populis.
16 herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden.
Tota die verecundia mea contra me est, et confusio faciei meæ cooperuit me:
17 Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unhottaneet emmekä sinun liittoasi rikkoneet.
a voce exprobrantis et obloquentis, a facie inimici et persequentis.
18 Ei ole meidän sydämemme sinusta luopunut, eivät meidän askeleemme sinun polultasi poikenneet.
Hæc omnia venerunt super nos; nec obliti sumus te, et inique non egimus in testamento tuo.
19 Kuitenkin sinä runtelit meidät aavikkosutten asuinsijoilla ja peitit meidät synkeydellä.
Et non recessit retro cor nostrum; et declinasti semitas nostras a via tua:
20 Jos me olisimme unhottaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,
quoniam humiliasti nos in loco afflictionis, et cooperuit nos umbra mortis.
21 eikö Jumala olisi sitä tutkituksi saanut, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet?
Si obliti sumus nomen Dei nostri, et si expandimus manus nostras ad deum alienum,
22 Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina.
nonne Deus requiret ista? ipse enim novit abscondita cordis. Quoniam propter te mortificamur tota die; æstimati sumus sicut oves occisionis.
23 Heräjä, miksi nukut, Herra? Nouse, älä iäksi hylkää.
Exsurge; quare obdormis, Domine? exsurge, et ne repellas in finem.
24 Miksi peität kasvosi, unhotat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme?
Quare faciem tuam avertis? oblivisceris inopiæ nostræ et tribulationis nostræ?
25 Sillä meidän sielumme on vaipunut tomuun, meidän ruumiimme painunut maahan.
Quoniam humiliata est in pulvere anima nostra; conglutinatus est in terra venter noster.
26 Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden.
Exsurge, Domine, adjuva nos, et redime nos propter nomen tuum.
