Psalmien 44
1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä.
Al maestro del coro. Dei figli di Core. Maskil. Dio, con i nostri orecchi abbiamo udito, i nostri padri ci hanno raccontato l'opera che hai compiuto ai loro giorni, nei tempi antichi.
2 Sinä karkoitit kädelläsi pakanat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit.
Tu per piantarli, con la tua mano hai sradicato le genti, per far loro posto, hai distrutto i popoli.
3 Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt.
Poiché non con la spada conquistarono la terra, né fu il loro braccio a salvarli; ma il tuo braccio e la tua destra e la luce del tuo volto, perché tu li amavi.
4 Sinä, Jumala, sinä olet minun kuninkaani, toimita Jaakobille apu.
Sei tu il mio re, Dio mio, che decidi vittorie per Giacobbe.
5 Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme.
Per te abbiamo respinto i nostri avversari nel tuo nome abbiamo annientato i nostri aggressori.
6 Sillä en minä jouseeni luota, eikä miekkani minua auta;
Infatti nel mio arco non ho confidato e non la mia spada mi ha salvato,
7 vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään.
ma tu ci hai salvati dai nostri avversari, hai confuso i nostri nemici.
8 Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. (Sela)
In Dio ci gloriamo ogni giorno, celebrando senza fine il tuo nome.
9 Kuitenkin sinä meidät hylkäsit ja saatoit meidät häpeään, et lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa.
Ma ora ci hai respinti e coperti di vergogna, e più non esci con le nostre schiere.
10 Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja meidän vihamiehemme ryöstivät saalista.
Ci hai fatti fuggire di fronte agli avversari e i nostri nemici ci hanno spogliati.
11 Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanain sekaan.
Ci hai consegnati come pecore da macello, ci hai dispersi in mezzo alle nazioni.
12 Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt.
Hai venduto il tuo popolo per niente, sul loro prezzo non hai guadagnato.
13 Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvaisten pilkaksi ja ivaksi.
Ci hai resi ludibrio dei nostri vicini, scherno e obbrobrio a chi ci sta intorno.
14 Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille.
Ci hai resi la favola dei popoli, su di noi le nazioni scuotono il capo.
15 Joka päivä on häväistykseni minun edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut,
L'infamia mi sta sempre davanti e la vergogna copre il mio volto
16 herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden.
per la voce di chi insulta e bestemmia, davanti al nemico che brama vendetta.
17 Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unhottaneet emmekä sinun liittoasi rikkoneet.
Tutto questo ci è accaduto e non ti avevamo dimenticato, non avevamo tradito la tua alleanza.
18 Ei ole meidän sydämemme sinusta luopunut, eivät meidän askeleemme sinun polultasi poikenneet.
Non si era volto indietro il nostro cuore, i nostri passi non avevano lasciato il tuo sentiero;
19 Kuitenkin sinä runtelit meidät aavikkosutten asuinsijoilla ja peitit meidät synkeydellä.
ma tu ci hai abbattuti in un luogo di sciacalli e ci hai avvolti di ombre tenebrose.
20 Jos me olisimme unhottaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,
Se avessimo dimenticato il nome del nostro Dio e teso le mani verso un dio straniero,
21 eikö Jumala olisi sitä tutkituksi saanut, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet?
forse che Dio non lo avrebbe scoperto, lui che conosce i segreti del cuore?
22 Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina.
Per te ogni giorno siamo messi a morte, stimati come pecore da macello.
23 Heräjä, miksi nukut, Herra? Nouse, älä iäksi hylkää.
Svègliati, perché dormi, Signore? Dèstati, non ci respingere per sempre.
24 Miksi peität kasvosi, unhotat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme?
Perché nascondi il tuo volto, dimentichi la nostra miseria e oppressione?
25 Sillä meidän sielumme on vaipunut tomuun, meidän ruumiimme painunut maahan.
Poiché siamo prostrati nella polvere, il nostro corpo è steso a terra. Sorgi, vieni in nostro aiuto;
26 Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden.
salvaci per la tua misericordia.
