Psalmien 44
1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä.
Guð, við höfum heyrt um máttarverk þín á dögum forfeðra okkar. Þeir hafa sagt:
2 Sinä karkoitit kädelläsi pakanat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit.
Hann rak heiðnu þjóðirnar úr landinu og gaf okkur það, lét Ísrael setjast hér að.
3 Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt.
Ekki sigruðu þeir af eigin krafti, heldur vegna máttar þíns og velþóknunar þinnar á þeim.
4 Sinä, Jumala, sinä olet minun kuninkaani, toimita Jaakobille apu.
Þú ert konungur minn og Guð. Láttu þjóð þína vinna sigur!
5 Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme.
Aðeins í þínum krafti og nafni sigrum við óvininn.
6 Sillä en minä jouseeni luota, eikä miekkani minua auta;
Vopnin duga skammt, þau tryggja ekki sigur.
7 vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään.
Aðeins með þinni hjálp getum við sigrað.
8 Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. (Sela)
Guð, aftur og aftur hrósa ég mér af þér. Hvernig get ég þakkað þér sem skyldi!
9 Kuitenkin sinä meidät hylkäsit ja saatoit meidät häpeään, et lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa.
En þó hefur þú, Drottinn, nú um stund yfirgefið okkur og ekki stutt í orustum.
10 Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja meidän vihamiehemme ryöstivät saalista.
Já, þú hefur barist gegn okkur og við höfum flúið. Óvinir okkar gerðu árás. Þeir rændu og rupluðu.
11 Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanain sekaan.
Þú hefur farið með okkur eins og sláturfé, tvístrað okkur meðal þjóðanna.
12 Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt.
Þú selur þjóð þína fyrir lítið, metur hana einskis virði.
13 Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvaisten pilkaksi ja ivaksi.
Nágrannarnir hæða okkur og spotta vegna alls sem þú lætur á okkur dynja.
14 Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille.
Þín vegna er „Gyðingur!“háðsyrði og hneyksli meðal þjóðanna, öllum til ama.
15 Joka päivä on häväistykseni minun edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut,
Ég verð fyrir stöðugum skömmum,
16 herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden.
mér er formælt og ég fyrirlitinn af hefnigjörnum óvinum.
17 Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unhottaneet emmekä sinun liittoasi rikkoneet.
Og þetta hefur gerst, Drottinn, þrátt fyrir tryggð okkar við þig. Sáttmála þinn höfum við ekki rofið.
18 Ei ole meidän sydämemme sinusta luopunut, eivät meidän askeleemme sinun polultasi poikenneet.
Ekki höfum við snúið okkur gegn þér, ekki vikið eitt skref af vegi þínum!
19 Kuitenkin sinä runtelit meidät aavikkosutten asuinsijoilla ja peitit meidät synkeydellä.
Væri svo, gætum við skilið refsingu þína, landauðn og niðdimmu dauðans.
20 Jos me olisimme unhottaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,
Ef við hefðum hætt að tilbiðja Guð og snúið okkur að hjáguðadýrkun,
21 eikö Jumala olisi sitä tutkituksi saanut, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet?
hefði honum þá ekki verið kunnugt um það? Hann sem þekkir alla hluti og leyndarmál mannanna.
22 Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina.
En það höfum við ekki gert. Við erum í dauðans hættu fyrir það eitt að þjóna þér! Við erum eins og lömb leidd til slátrunar!
23 Heräjä, miksi nukut, Herra? Nouse, älä iäksi hylkää.
Vakna þú! Rís þú á fætur! Hvers vegna sefur þú, Drottinn? Hefur þú hafnað okkur fyrir fullt og allt?
24 Miksi peität kasvosi, unhotat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme?
Hvers vegna horfir þú í aðra átt? Af hverju er þér sama um sorg okkar og neyð?
25 Sillä meidän sielumme on vaipunut tomuun, meidän ruumiimme painunut maahan.
Við erum fallnir og liggjum hér endilangir.
26 Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden.
Rís þú upp, Drottinn, komdu og hjálpaðu okkur! Frelsaðu okkur vegna eilífrar elsku þinnar.
